Kerran kuussa Tarzan kuitenkin matkasi nopeasti puiden heiluvia latvoja myöten majalle, viettääkseen siellä hupaisen päivän ja täydentääkseen nuolivarastonsa. Jälkimmäinen tehtävä kävi yhä vaikeammaksi, sillä mustat olivat alkaneet piilottaa varastojaan yöksi jyväaittoihin ja asumuksiin. Se taas pakotti Tarzanin odottamaan, kunnes päivä koitti, jotta saisi selville, minne nuolet kätkettiin.
Kahdesti hän oli pimeän turvissa käynyt majoissa, joissa asujamet nukkuivat matoillaan, ja silloin siepannut nuolia ihan soturien vierestä. Mutta tämän menettelytavan hän huomasi liian vaaralliseksi, ja siksi hän alkoi pitkällä suopungillaan ottaa kiinni yksinäisiä metsästäjiä, anasti heiltä aseet ja koristukset ja pudotti heidän ruumiinsa yön hiljaisina hetkinä korkealta puusta kylän raitille.
Nämä hyökkäykset saivat mustat taas niin kauhistumaan, että ellei Tarzanin käyntien väliä olisi ollut kuukauden verran, jolloin he aina toivoivat vaaran jo menneen ohitse, he olisivat piankin jättäneet uuden kylänsä.
Mustat eivät olleet vielä tavanneet Tarzanin rantamalla sijaitsevaa majaa, mutta ollessaan kaukana heimonsa keskuudessa hän pelkäsi alinomaa, että he keksisivät sen ja hävittäisivät hänen aarteensa. Tästä johtui, että hän viipyi yhä kauemman aikaa isänsä viimeisen kodin lähistöllä ja yhä vähemmän heimonsa luona. Hänen pienen yhteiskuntansa jäsenet alkoivat tästä laiminlyönnistä kärsiä, sillä alinomaa syntyi riitoja ja kinastuksia, joita vain kuningas kykeni rauhallisella tavalla ratkaisemaan. Vihdoin eräät vanhemmat apinat puhuivat asiasta Tarzanille, joka jäikin heimonsa luo koko seuraavaksi kuukaudeksi.
Ihmisapinain kuninkaalla ei muuten ollut kovin moninaisia tai rasittavia velvollisuuksia.
Iltapäivällä saattoi esimerkiksi Thaka tulla valittamaan, että vanha Mungo oli ryöstänyt hänen uuden vaimonsa. Silloin Tarzanin oli kutsuttava kaikki koolle, ja jos hän sai selville, että vaimo piti uutta herraansa parempana, määräsi hän, että asia sai jäädä tälle kannalle, tai mahdollisesti hän käski Mungon antaa Thakalle yhden tyttäristään korvaukseksi.
Kuinka tahansa hän tuomitsi, hyväksyivät apinat sen lopullisena ja palasivat tyytyväisinä hommiinsa.
Toisella kertaa tuli Tana huutaen ja pidellen kylkeään, josta vuoti verta. Hänen miehensä, Gunto, oli purrut häntä! Ja Gunto, joka heti kutsuttiin paikalle, väitti puolustuksekseen, ettei laiska Tana viitsinyt tuoda hänelle pähkinöitä ja kuoriaisia eikä raaputtaa hänen selkäänsä.
Silloin Tarzan torui heitä molempia ja uhkasi Guntoa kuolettavilla vasamillaan, jos hän vastedes pitelee pahoin Tanaa, ja Tanan puolestaan täytyi luvata pitää parempaa huolta vaimon velvollisuuksista.
Enimmäkseen tarvitsi hänen tuomita vain pikku perhekahnauksia, mutta jos ne olisi jätetty selittämättä, olisi niistä vihdoin paisunut suuria puolueriitoja, hajoittaen koko heimon.