Mutta Tarzania ei viehättänyt hänen kuningasarvonsa, kun hän huomasi, että se supisti hänen yksityistä vapauttansa. Hän ikävöi pikku majaa ja auringonpaisteista merta — hyvin rakennetun talon sisällä vallitsevaa viileyttä ja monien kirjojen loppumattomia ihmeitä.
Vuosien kuluessa hän oli alkanut tuntea vieraantuneensa kansastaan. Heidän ja hänen harrastuksensa olivat kaukana toisistaan. He eivät olleet pysyneet hänen tasallaan eivätkä voineet hituistakaan ymmärtää niitä monia ja ihmeellisiä unelmia, jotka askarruttivat heidän ihmiskuninkaansa toimeliaita aivoja. Niin rajoitettu oli heidän sanastonsa, ettei Tarzan voinut edes puhua heidän kanssaan niistä monista uusista totuuksista, joihin hän oli kirjoja lukemalla tutustunut, eikä liioin olisi saanut heitä käsittämään sitä kunnianhimoa, joka kalvoi hänen sieluaan.
Heimon keskuudessa hänellä ei enää ollut ystäviä, kuten ennen vanhaan. Pieni lapsi voi saada tovereita oudoista ja yksinkertaisista eläimistä, mutta aikaihminen tarvitsee olentoa, joka älyltään on ainakin jossakin määrin samalla asteella, ennenkuin seurustelu tuottaa hänelle tyydytystä.
Jos Kaala olisi elänyt, olisi Tarzan uhrannut kaiken muun pysyäkseen hänen läheisyydessään, mutta nyt kun kasvatusäiti oli kuollut ja lapsuuden leikkitoverit kasvaneet äkeiksi ja jöröiksi pedoiksi, tunsi hän pitävänsä majan rauhasta ja yksinäisyydestä paljon enemmän kuin väsyttävistä johtajanvelvollisuuksista.
Tublatin pojan Terkozin viha ja kateellisuus oli kuitenkin suurena esteenä, miksi Tarzan ei tahtonut luopua apinain kuninkuudesta, sillä hän oli itsepäinen nuori englantilainen eikä siis voinut pakottaa itseään peräytymään niin ilkeämielisen vihollisen tieltä. Hän tiesi näet hyvinkin, että Terkoz valittaisiin hänen sijalleen johtajaksi, sillä monet kerrat oli tämä julma peto näyttänyt olevansa voimakkaampi kuin ne harvat urosapinat, jotka olivat uskaltaneet nousta hänen röyhkeyttään vastaan.
Tarzanin teki mieli kurittaa häntä turvautumatta puukkoon tai nuoliin. Niin suuresti olivat hänen voimansa ja notkeutensa karttuneet hänen päästyään miehenikään, että hän oli johtunut ajattelemaan kykenevänsä voittamaan pelättävän Terkozin rehellisessä kaksintaistelussa, ellei apinalla olisi ollut valtavia torahampaita, jotka soivat hänelle erinomaisen edun siinä suhteessa huonosti varustetun vastustajansa rinnalla.
Vihdoin Tarzan kävi asiaan käsiksi olosuhteiden pakosta ja sai tilaisuuden lähteä tai jäädä pienimmänkään tahran himmentämättä hänen villiä kilpeään.
Tapausten kulku oli tällainen:
Heimo haeskeli rauhallisena melko laajalta alueelta ruokaa, kun Tarzanin korviin äkkiä kuului kamala huuto idästä päin hänen maatessaan vatsallaan kirkkaan puron reunalla ja koettaessaan saada puikkelehtivaa kalaa kiinni nopeilla ruskeilla käsillään.
Koko heimo hyökkäsi kiireesti sinne päin, mistä kirkuna kuului, ja tapasi siellä Terkozin pitelemässä vanhaa apinavaimoa hiuksista ja lyömässä häntä armottomasti jykevillä nyrkeillään.