Lähestyessään Tarzan kohotti toista kättään merkiksi, että Terkozin piti lopettaa rääkkäyksensä, sillä vaimo ei ollut hänen omansa, vaan erään vanhan apinan, joka oli aikoja sitten menettänyt taistelukuntonsa eikä siis kyennyt suojelemaan perhettään.
Terkoz tiesi, että heimon laki kielsi lyömästä toisen vaimoa, mutta häijyydessään ja tuntien väkevämmyytensä hän oli käyttänyt hyväkseen vanhan miehen heikkoutta ja ottanut itse rangaistakseen vaimoa siitä, että tämä oli kieltäytynyt luovuttamasta hänelle pyydystämäänsä nuorta herkullista nakertajaa.
Kun Terkoz näki Tarzanin lähestyvän ilman nuolia, jatkoi hän yhä lyömistään, tahtoen siten ehdoin tahdoin osoittaa röyhkeyttä vihaamalleen päällikölle.
Tarzan ei toistanut varoitusmerkkiään, vaan ryntäsi heti Terkozin kimppuun.
Milloinkaan ei apinamies ollut joutunut näin hirveään otteluun siitä saakka kun suuri kuningasgorilla Bolgani oli niin kauheasti häntä pidellyt, ennenkuin vastalöydetty puukko oli osunut pedon sydämeen.
Tarzanin puukko oli nytkin jonkinlaisena korvauksena Terkozin välähtelevistä hampaista, ja apinan hiukan suurempaa voimaa vastassa oli Tarzanin ihmeellinen nopeus ja notkeus. Kaikki lukuun ottaen ihmisapinalla oli sittenkin ylivoima, ja jollei olisi ollut muita persoonallisia ominaisuuksia ratkaisevasti vaikuttamassa lopputulokseen, niin apinain Tarzan, nuori loordi Greystoke, olisi kuollut samoin kuin oli elänytkin — tuntemattomana villinä eläimenä Afrikassa.
Mutta oli olemassa jotakin, mikä oli kohottanut hänet korkealle viidakkotoveriensa yläpuolelle, — pieni kipinä, joka erottaa ihmisen eläimestä — järki. Se hänet pelasti kuolemasta Terkozin rautalihasten ja raatelevien hampaiden uhrina.
Tuskin he olivat kamppailleet kymmentä sekuntia, kun jo vierivät maassa, löivät, repivät, purivat — kaksi villieläintä taistelussa elämästä ja kuolemasta.
Terkozilla oli kymmenkunta haavaa päässä ja rinnassa ja Tarzan oli runneltu ja vuoti verta — hänen päänahkansa oli puoliksi reväisty irti päästä, niin että suuri liuska riippui hänen toisen silmänsä yllä ja esti häntä näkemästä.
Mutta tähän asti oli nuori englantilainen voinut torjua hirveitä hampaita kurkustaan, ja kun he nyt hetkeksi hiukan talttuivat päästäkseen hengähtämään, teki Tarzan viekkaan suunnitelman. Hän aikoi hypätä Terkozin selkään, pysytellä siellä kynsin ja hampain ja iskeä häntä puukolla, kunnes henki lähtisi.