Aluksi ei kuulunut mitään vastausta, ja Tarzan lisäsi vähän puristusta, mikä saattoi Terkozin tuskasta älähtämään.
"Ka-go-da?" toisti Tarzan.
"Ka-go-da!" ähisi Terkoz.
"Kuule", sanoi Tarzan ja helpotti otetta, mutta ei päästänyt irti. "Minä olen Tarzan, apinain kuningas, mahtava metsästäjä ja mahtava taistelija. Koko viidakossa ei ole ketään niin suurta. Sinä olet sanonut minulle Ka-go-da. Koko heimo on sen kuullut. Älä enää riitele kuninkaasi tai heimolaistasi kanssa, sillä seuraavalla kerralla minä tapan sinut. Ymmärrätkö?"
"Huh", myönsi Terkoz.
"Ja oletko tyytyväinen?"
"Huh", sanoi apina.
Tarzan antoi hänen nousta maasta, ja hetken päästä olivat kaikki jälleen puuhissaan ikäänkuin ei mikään olisi häirinnyt viidakon tyyntä rauhaa.
Mutta syvälle juurtui apinain mieliin, että Tarzan oli mahtava taistelija ja kummallinen olento. Sillä hän olisi voinut tappaa vihollisensa, mutta oli antanut hänen elää, tekemättä mitään pahaa.
Kun heimo sinä iltana kokoontui, kuten heidän tapansa oli ennen pimeän tuloa, kutsui Tarzan ympärilleen vanhat urokset, ensin pestyään haavansa pikku puron kirkkaassa vedessä.