"Tänään olette taas nähneet, että Tarzan on suurin teistä", sanoi hän.
"Huh", vastasivat he yhteen ääneen. "Tarzan on suuri."
"Tarzan ei ole mikään apina", jatkoi hän. "Hän ei ole heimolaistensa kaltainen. Hänen tiensä eivät ole samat kuin heidän, ja siksi Tarzan lähtee oman heimonsa luo pitkin suuren, rannattoman järven vesiä. Teidän tulee valita itsellenne toinen hallitsija, sillä Tarzan ei enää tule takaisin."
Näin nuori loordi Greystoke astui ensimmäisen askeleen päämääräänsä kohti: löytää toisia itsensä kaltaisia valkoisia ihmisiä.
KOLMASTOISTA LUKU
Hänen oma heimonsa
Seuraavana aamuna Tarzan lähti matkalle länteen merelle päin vielä runneltuna ja kipeänä haavoista, joita oli saanut Terkozin kanssa otellessaan.
Hän kulki hyvin hitaasti, nukkui yöllä viidakossa ja saapui majalleen myöhään seuraavana aamupäivänä. Moneen päivään hän ei sitten paljoa liikkunut, ainoastaan sen verran, että sai tarpeekseen hedelmiä ja pähkinöitä, tyydyttääkseen nälkänsä.
Kymmenen päivän kuluttua hän oli taas aivan terve, lukuunottamatta kauheaa, puoleksi parantunutta haavaa, joka ulottui hänen vasemmasta silmäkulmastaan puoliympyrässä yli pään oikeaan korvaan asti. Se oli Terkozin jättämä jälki, kun hän oli repäissyt päänahan irti.
Toipumisaikanaan Tarzan koetti valmistaa itselleen viittaa Saborin taljasta, joka oli koko tämän ajan lojunut majassa. Mutta hän huomasi, että nahka oli kuivunut kovaksi kuin puu, ja kun hän ei tietänyt mitään vuotien parkitsemisesta, oli hänen pakko luopua lempituumastaan.