Silloin hän päätti pukeutua Mbongan kylän mustilta anastamiinsa vaatteisiin, sillä Tarzan tahtoi kaikilla mahdollisilla tavoilla osoittaa nousseensa alempien olentojen yläpuolelle, eikä mikään näyttänyt soveliaammalta ihmisen tunnusmerkiltä kuin vaatteet ja koristeet.
Hän keräsi siis ne erilaiset käsivarsien ja säärien koristeet, jotka oli anastettu nopean ja äänettömän suopungin uhriksi joutuneilta mustilta sotureilta, ja sovitteli niitä ylleen samaten kuin oli nähnyt niitä käytettävän.
Kaulaansa hän pani äitinsä, lady Alicen kultaketjut, joihin oli kiinnitetty jalokivikoristeinen medaljonki. Selkäänsä hän ripusti nuolikotelon, jonka nahkavyö kulki olan ylitse — sekin oli joltakulta mustalta otettu saalis.
Vyötäisillä oli hänen itsensä raa'asta vuodasta leikkaama ja muovailema vyö, josta riippui hänen isänsä metsästyspuukkoa suojaava omatekoinen tuppi. Vasemmalle olalleen hän heitti pitkän jousen, joka aikoinaan oli kuulunut Kulongalle.
Nuori loordi Greystoke oli nyt todella merkillinen ja sotaisan näköinen ilmiö. Tuuheat, mustat hiukset valuivat takana olkapäille, ja edestä hän oli ne leikannut metsästyspuukollaan, etteivät ne varjostaisi hänen silmiään.
Hänen suora moitteeton vartalonsa oli lihaksiltaan kuin muinaisen roomalaisen gladiaattorin, samalla kuitenkin pehmeäpiirteinen kuin kreikkalaisen jumalan, ilmaisten tavatonta voimaa, notkeutta ja nopeutta.
Apinain Tarzan oli alkuaikaisen ihmisen, metsästäjän ja soturin, ruumiillistuma. Kaunis pää ylväästi pystyssä, kirkkaiden silmien loistaessa älykkyydestä, hän olisi hyvin voinut edustaa jonkin hänen ikimetsässään muinoin asuneen villin ja sotaisen kansan puolijumalaa.
Mutta tätä Tarzan ei ajatellut. Häntä huolestutti se seikka, ettei hänellä ollut vaatteita osoittaakseen viidakon väelle olevansa ihminen, ja usein tuli hänen mieleensä myös se painostava epäluulo, että hän sittenkin oli apina.
Eikö hänen kasvoihinsa alkanut kasvaa karvoja? Kaikkien apinain kasvot olivat karvaiset, mutta mustat ihmiset olivat sileitä, lukuunottamatta hyvin harvoja poikkeuksia.
Tosin hän oli kuvakirjoissaan nähnyt ihmisiä, joilla oli ylen runsaasti karvoja huulilla, poskilla ja leuassa, mutta sittenkin Tarzan pelkäsi. Melkein joka päivä hän hioi terävää veistään ja raapi sillä poskiaan, poistaakseen nämä apinain alentavat tunnusmerkit.