Hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt ampuma-aseen vaikutusta, josta hän tosin oli vähän lukenut kirjoissaan, mutta kun hän nyt näki rottanaaman hypistelevän revolverin hanaa, ajatteli hän hetki sitten näkemäänsä näytelmää ja tietenkin epäili, että nuori mies murhattaisiin samoin kuin roteva merimies.
Tarzan pani siis myrkytetyn nuolen jouseensa ja tähtäsi rottanaamaan, mutta puu oli niin tiheä, että hän piankin huomasi lehtien ja pikku oksien voivan muuttaa nuolen suuntaa, ja siksi hän lennätti sen sijaan raskaan keihään väijytyspaikastaan.
Clayton oli edennyt vain kymmenen askelta. Rottanaama oli puoleksi vetänyt esiin revolverinsa, toiset merimiehet seisoivat liikkumatta odottaen, mitä tästä tulisi.
Professori Porter oli jo kadonnut viidakkoon, jonne häntä seurasi hätiköivä Samuel T. Philander, hänen sihteerinsä ja apulaisensa.
Esmeralda, neekerinainen, erotteli emäntänsä tavaroita majan luo kasatusta mytty- ja laatikkoröykkiöstä, ja neiti Porter oli juuri aikonut seurata Claytonia, kun jokin saattoi hänet taas kääntymään merimiehiin päin.
Ja silloin tapahtui kolme asiaa miltei yhtäaikaa — merimies kohotti aseensa ja tähtäsi Claytonia selkään, neiti Porter huusi varoittaakseen ja pitkä metallikärkinen keihäs suhahti kuin salama taivaalta ja lävisti rottanaaman oikean olkapään.
Sitten revolveri pamahti ilmaan ketään vahingoittamatta, ja merimies kyyristyi älähtäen tuskasta ja kauhusta.
Clayton kääntyi ja hyökkäsi tapahtumapaikalle. Merimiehet seisoivat pelokkaina ryhmissä paljastetuin asein ja tähystelivät viidakkoon. Haavoitettu mies väänteli ja ulvoi maassa.
Kenenkään huomaamatta Clayton otti pudonneen revolverin maasta, pisti sen paitansa alle ja alkoi merimiesten mukana tuijottaa salaperäiseen viidakkoon.
"Kukahan se oli?" kuiskasi Jane Porter, jolloin nuori mies kääntyi ja näki hänen seisovan silmät suurina hämmästyksestä aivan vieressään.