"Mitä niin?"
Kaamea ääni uudistui taas, ja sitä seurasi melkein heti samanlainen vastausääni leiristä. Vartijat astuivat lähemmäksi toisiaan, tarkaten mustaa täplää, josta ääni näytti tulevan.
Juuri siinä kohdassa — se oli vastakkaisella puolella leiriä — kaartuivat puut boman yli. He eivät uskaltaneet mennä likemmäs. Heidän kauhunsa esti heitä herättämästä tovereitaan — he vain seisoivat pelosta jähmettyneinä ja tähystivät kamalaa ilmestystä, joka millä hetkellä tahansa voisi syöksyä viidakosta.
Heidän ei tarvinnutkaan odottaa kauan. Hämärä, kookas hahmo pudottautui keveästi puun oksilta leiriin. Sen nähdessään toinen vartijoista kykeni taas käyttämään lihaksiaan ja ääntään. Hän kirkaisi kovasti herättääkseen nukkuvan leirin, syöksyi lepattavan vartiotulen luo ja heitti siihen kasan risuja.
Valkoinen upseeri ja mustat sotilaat hyppäsivät vuoteiltaan. Uudestaan elpyneet tulen liekit leimahtivat korkealle valaisten koko leirin, ja heränneet miehet hätkähtivät taikauskoisen kauhun valtaamina näkyä, joka kohtasi heidän pelästynyttä ja hämmästynyttä katsettaan.
Noin kaksitoista suurta, karvaista hahmoa häämötti mahtavina puiden alla aitauksen toisessa päässä. Valkoinen jättiläinen, jonka toinen käsi oli vapaana, oli ponnistautunut polvilleen ja kutsui hirveitä yöllisiä vieraita luokseen, päästellen kurkustaan kaameana sekasotkuna eläimellisiä kurkkuääniä, haukuntaa ja murinaa.
Werperin oli onnistunut päästä istualleen. Hänkin näki lähestyvien ihmisapinoiden villit naamat ja tiesi tuskin, pitikö hänen tuntea helpotusta vai kauhua.
Suuret apinat loikkivat muristen Tarzania ja Werperiä kohti. Tshulk johti heitä. Belgialainen upseeri komensi miehiä ampumaan tunkeilijoita, mutta neekerit vitkastelivat, taikauskoisesti peläten karvaisia metsäihmisiä ja ollen varmoja, että valkoinen jättiläinen, joka tällä tavoin kykeni kutsumaan viidakon petoja avukseen, oli yli-inhimillinen olento.
Vetäen esiin oman aseensa upseeri ampui, ja Tarzan, joka pelkäsi, että pamaus vaikuttaisi hänen itse asiassa pelokkaisiin ystäviinsä, käski heitä kiiruhtamaan ja täyttämään hänen käskynsä.
Pari apinaa kääntyi pakoon paukauksen kuullessaan, mutta Tshulk ja puolisen tusinaa toisia kiiruhti vaappuen eteenpäin, ja apinamiehen käskyjä seuraten he tarttuivat sekä häneen että Werperiin ja kantoivat heitä viidakkoa kohti.