Belgialaisen upseerin onnistui uhkauksilla, herjauksilla ja kirouksilla saada vapisevat miehensä ampumaan yhteislaukauksen peräytyvien apinoiden jälkeen. Laukaus oli hajanainen ja huonosti tähdätty, mutta ainakin yksi luodeista osui maaliinsa, sillä kun viidakko sulkeutui karvaisten auttajain suojaksi, alkoi Tshulk, joka kantoi Werperiä leveällä olkapäällään, hoiperrella ja kaatui.
Hän oli samalla hetkellä taas pystyssä, mutta belgialainen arvasi apinan epävarmasta käynnistä, että se oli pahasti loukkaantunut. Hän jäi kauas jälkeen toisista, ja vasta monta minuuttia myöhemmin kun apinat olivat Tarzanin käskystä pysähtyneet, tuli Tshulk hitaasti heidän luokseen, hoippuen puolelta toiselle ja kaatuen lopuksi uudelleen taakkansa painon ja haavansa tuskan uuvuttamana.
Tuupertuessaan maahan Tshulk pudotti Werperin, niin että tämä kaatui kasvot alaspäin, apinan ruumiin ollessa puolittain hänen päällään. Tässä asennossa belgialainen tunsi jotakin puristuvan käsiään vasten, jotka yhä olivat sidottuina selkään — jotakin, mikä ei kuulunut apinan karvaiseen ruumiiseen.
Miehen sormet tunnustelivat koneellisesti esinettä, joka oli melkein niiden ulottuvilla — siinä oli pehmeä pussi täynnä pieniä kovia palasia. Werper äännähti kummastuksesta, kun hänen epäuskoinen mielensä vähitellen käsitti, miten asian laita oli. Tämä oli mahdotonta, mutta kuitenkin totta!
Hän ponnisteli hätäisesti riistääkseen pussin apinalta ja saadakseen sen omaan haltuunsa, mutta hänen sidottujen käsiensä rajoitettu liikkuma-ala esti sen. Hänen onnistui kuitenkin tunkea pussi kalliine sisältöineen housujensa vyötärön sisään.
Tarzan, joka istui vähän matkan päässä, irrotteli kahlehtivien nuorien jäljellä olevia solmuja. Pian hän heitti viimeisenkin nuoran syrjään ja nousi pystyyn. Lähestyen Werperiä hän polvistui tämän viereen. Hän tutki hetken ajan apinaa.
"Epäämättömästi kuollut", hän lausui. "Kovin paha asia — hän oli mainio miekkonen." Sitten hän kääntyi vapauttamaan belgialaista.
Hän vapautti ensin miehen ranteet ja kävi sitten käsiksi hänen nilkkojaan sitovien köysien solmuihin.
"Voin kyllä suoriutua lopusta", sanoi belgialainen. "Minulla on pieni taskuveitsi, jota he eivät huomanneet tarkastaessaan minua." Tällä tavoin hänen onnistui välttää apinamiehen tarkkaavaisuus; hän etsi pikku veitsensä, avasi sen ja leikkasi poikki pussin nahkahihnan, joka kulki Tshulkin olkapään yli. Sitten hän siirsi pussin housunkauluksesta paitansa rintamuksen alle, nousi ja lähestyi Tarzania.
Ahneus oli jälleen saanut hänet valtoihinsa. Unohtuneet olivat kaikki hyvät tarkoitukset, jotka Jane Claytonin luottamus hänen kunniaansa oli nostattanut. Mitä Jane oli saanut aikaan, sen oli pikku pussi hävittänyt. Werper ei voinut kuvitella, kuinka se oli tullut suuren apinan haltuun, jollei eläin mahdollisesti ollut nähnyt hänen taisteluaan Ahmet Zekin kanssa, huomannut pussia arabialaisella ja ottanut sitä pois häneltä. Mutta Werper oli varma, että Oparin jalokivet olivat tässä pussissa, ja vain se seikka häntä nyt innostutti.