Tarzan, hänen Tarzaninsa eli! Sanomattoman ilon huuto puhkesi hänen huuliltaan, mutta kauhu keskeytti sen, kun hän näki puolisonsa täydelleen suojattoman aseman ja käsitti, että leijona oli tointunut ja kääntynyt Tarzania vastaan mielettömän kostonhimon vallassa.
Apinamiehen jalkojen juuressa oli kuolleen abessinialaisen hyljätty kivääri, hänen, jonka raadeltu ruumis oli raajat levällään siinä, mihin Numa oli sen jättänyt. Nopea katse, joka oli tähystellyt maasta jotakin puolustusasetta, huomasi pyssyn, ja kun leijona nousi takajaloilleen käydäkseen kiinni uhkarohkeaan ihmisolentoon, joka oli uskaltanut pikkuruisine voimineen asettua sen saaliin väliin, suhahti raskas pyssynperä ilmassa ja pirstoutui pedon leveään otsaan.
Samalla hetkellä kun leijona vaipui hengetönnä maahan, heittäytyi Jane Clayton innokkaasti odottavan miehensä syliin. Lyhyen hetken ajan Tarzan puristi puolisoaan hellästi rintaansa vasten, sitten pikainen silmäys ympärille herätti apinamiehen huomaamaan vaarat, jotka yhä ympäröivät heitä.
Joka taholla leijonat yhä loikkivat uusien uhrien kimppuun. Pelosta hullut hevoset uhkasivat heitä yhä, syöksyessään umpimähkään aitauksen toiselta laidalta toiselle. Eloonjääneiden soturien pyssyjen luodit lisäsivät vain heidän tilanteensa vaarallisuutta.
Paikoilleen jääminen oli kuoleman tavoittelua. Tarzan tarttui Jane Claytoniin ja nosti hänet leveälle olkapäälleen. Mustat, jotka olivat nähneet hänen tulonsa, katselivat kummastuneina, kuinka alaston jättiläinen helposti hyppäsi puun oksille, josta oli kuin aave pudottautunut leiriin, ja katosi kuten oli tullutkin, vieden heidän vankinsa mukanaan.
Ja niin pääsi Tarzan kenenkään ahdistamatta abessinialaisten leiristä, josta taistelun melske seurasi häntä syvälle viidakkoon, kunnes lisääntyvä välimatka vähitellen vaimensi sen kokonaan.
Apinamies lähti takaisin siihen paikkaan, johon oli jättänyt Werperin. Nyt oli hänen sydämessään iloa äsken vallinneen pelon ja surun sijasta, ja hän oli päättänyt antaa belgialaiselle anteeksi ja auttaa häntä pakenemaan. Mutta kun hän tuli sinne, oli Werper poissa, ja vaikka Tarzan huuteli häntä monta kertaa, ei hän saanut vastausta. Varmana siitä, että mies oli omia suunnitelmia seuraten tahallaan välttänyt häntä, tunsi hän, ettei hänellä ollut mitään velvollisuutta panna vaimoaan taaskin vaaroille ja rasituksille alttiiksi, ryhtymällä perusteellisemmin etsimään kadonnutta belgialaista.
"Hän on paollaan tunnustanut syyllisyytensä, Jane", hän sanoi. "Me annamme hänen nyt niittää, mitä on kylvänyt."
He suuntasivat matkansa suoraan kuin kirjekyyhkyset raunioita ja hävitystä kohti sille paikalle, joka kerran oli ollut heidän onnellisen elämänsä keskuksena. Pian pystyttäisivät avuliaat mustat kädet heidän kotinsa taas kuntoon uskollisten wazirien ahertaessa jälleen iloisina ja onnellisina siitä, että kuolleena murehdittu isäntäväki oli palannut.
Heidän tiensä sivuuttivat Ahmet Zekin kylän, ja siellä he tapasivat paalutuksesta ja alkuasukasmajoista vain hiiltyneitä, yhä savuavia jäännöksiä mykkänä todistuksena voimakkaan vihollisen vihasta ja kostosta.