Hän kuuli Werperin huhuilevan; hän näki portin lennähtävän auki ja totesi, että leirin hämmästyneet asujamet ottivat loordi ja lady Greystoken entisen vieraan ystävällisesti vastaan. Asia selveni Mugambille. Tämä valkoinen mies oli ollut petturi ja vakoilija. Hänen ansiotaan oli suuren Bwanan poissaollessa tehty ryöstöretki. Arabialaisvihansa lisäksi Mugambi tunsi vielä suurempaa vihaa valkoista vakoojaa kohtaan.
Kylässä Werper riensi Ahmet Zekin silkkistä telttaa kohti. Arabialainen nousi alapäällikkönsä astuessa sisään. Hänen kasvoillaan kuvastui hämmästys, kun hän silmäili belgialaisen repaleista ulkoasua.
"Mitä on tapahtunut?" hän kysyi.
Werper kertoi kaikki, mainitsematta kuitenkaan mitään jalokivipussista, joka nyt oli hänen vaatteittensa alla tiukasti sidottuna vyötäisten ympäri. Arabialaisen silmät kapenivat ahneutta kuvastaen, kun hänen apurinsa selitteli aarretta, jonka wazirit olivat haudanneet Greystoken huvilan raunioiden viereen.
"Perin helppoa on mennä sinne takaisin ja ottaa se", sanoi Ahmet Zek. "Ensin odotamme hullunrohkeiden wazirien tuloa, ja kun olemme tuhonneet heidät, voimme käydä käsiksi aarteeseen — kukaan ei ota sitä sieltä, missä se on, sillä me emme jätä eloon ketään, joka tietää sen olemassaolosta."
"Ja nainen?" kysyi Werper.
"Myyn hänet pohjoiseen", vastasi rosvo. "Se on nyt ainoa keino. Hänestä saa varmaan hyvän hinnan."
Belgialainen nyökkäsi. Hänen ajatuksensa liikkuivat nopeasti. Jos hän saisi Ahmet Zekin taivutetuksi määräämään hänet sen joukon johtajaksi, joka veisi lady Greystoken pohjoiseen, tarjoutuisi hänelle haluamansa tilaisuus paeta päällikkönsä luota. Hän olisi antanut kultaosuutensa mennä, jos vain olisi päässyt jalokivineen ehjin nahoin tiehensä.
Hän oli tähän mennessä oppinut tuntemaan Ahmet Zekin kyllin hyvin tietääkseen, ettei ketään liiton jäsentä päästetty vapaaehtoisesti rosvopäällikön palveluksesta. Useimmat harvoista karanneista oli jälleen saatu kiinni. Werper oli useastikin kuullut heidän tuskanhuutojaan, kun heitä kidutettiin ennen surmaamista. Belgialainen ei ollenkaan halunnut antautua kiinnijoutumisen vaaraan.
"Kuka menee naisen kanssa pohjoiseen", hän kysyi, "sillä aikaa kun palaamme hakemaan kultaa, jonka wazirit kätkivät englantilaisen huvilan tienoille?"