"Kyllä on", vastasi toinen, "sillä ovesta ei ole tullut ketään sen jälkeen kun saavuin".
Uusi vartija kyyristyi oven viereen, ja se, jonka sijaan hän oli tullut, lähti omaan majaansa. Mugambi hiipi lähemmäksi rakennuksen nurkkaa. Hänen voimakkaan kätensä puristuksessa oli raskas ryhmysauva. Hänen kylmäkiskoista rauhallisuuttaan ei häirinnyt mikään mielenliikutuksen merkki, mutta hänen sielunsa oli täynnä riemua juuri saamastaan tiedosta, että lady tosiaan oli teltassa.
Vartijasoturin selkä oli majan nurkkaa kohti, jonka kätkössä jättiläisneekeri piili. Mies ei nähnyt suunnatonta hahmoa, joka äänettömänä häämötti hänen takanaan. Ryhmysauva heilahti kaaressa ylöspäin ja sitten taas alas. Kuului kumea jysähdys, paksu luu murskaantui ja vartija lysähti ääntä päästämättä elottomana möhkäleenä maahan.
Hetkistä myöhemmin Mugambi tutki sisäpuolta. Hänen kutsunsa: "Lady!" tuli ensin hitaasti, matalana kuiskauksena ja lopulta melkein mielettömän hätäisenä, kunnes totuus vihdoin selvisi hänelle: maja oli tyhjä!
YHDESTOISTA LUKU
Tarzanista tulee jälleen eläin
Werper oli seisonut hetken kumartuneena nukkuvan apinamiehen yli, murha-ase valmiina kohtalokkaaseen iskuun, mutta pelko pidätti hänen kättään. Mitäpä, jos ensi isku ei osuisikaan uhrin sydämeen? Werper värisi ajatellessaan, mitä kaameita seurauksia siitä olisi hänelle. Jos jättiläisellä herätessään olisi edes muutama elonkipinä jäljellä, voisi hän kirjaimellisesti repiä vastustajansa palasiksi, jos tahtoisi, ja belgialainen oli varma, että Tarzan tekisi niin.
Taas kuului pehmeiden askelten hiljaista ääntä kaislikosta, — tällä kertaa lähempää. Werper luopui aikeestaan. Hänen edessään levisi laaja tasanko, suoden paon mahdollisuuden. Jalokivet olivat hänen hallussaan. Jos hän jäisi kauemmaksi aikaa, olisi tarjolla kuolema Tarzanin käsissä tai yhä lähemmäksi hiipivän saaliinhakijan hampaissa. Hän kääntyi ja hävisi yön kätköön, kiiruhtaen kaukaista metsää kohti.
Tarzan nukkui edelleen. Missä olivat ne varmat suojelijavoimat, jotka aikaisemmin olivat täysin turvanneet häntä äkillisiltä vaaroilta? Voiko tämä sikeästi nukkuva olento olla entinen valpas ja herkkä Tarzan?
Ehkä isku hänen päähänsä oli väliaikaisesti turruttanut hänen aistinsa — kukapa sen voi sanoa? Varova olento hiipi yhä lähemmäksi kaislikon läpi. Suhiseva lehtiverho avautui muutaman askeleen päässä nukkujasta, ja leijonan mahtava pää tuli esiin. Peto silmäili hetken ajan apinamiestä tarkkaavasti ja kyyristyen sitten; takakäpälät olivat varovasti vedetyt ruumiin alle, ja häntä pieksi vuoroin kumpaakin kylkeä.