Pedon hännän läiskähtely kaisloja vasten herätti lopulta Tarzanin. Viidakon asujamet eivät havahdu hitaasti — täysi tietoisuus ja jokainen ruumiin- ja sielunkyvyn täydellinen käyttämisvalta palaa heille heti sikeän unen jälkeen.
Samassa kun Tarzan avasi silmänsä, oli hän jalkeilla, keihäs käden lujassa puristuksessa valmiina torjumaan hyökkäystä. Hän oli taas Apinain Tarzan, herkkätuntoinen, valpas ja valmis.
Kahdella leijonalla ei ole täsmälleen samoja ominaisuuksia, eikä sama leijona toimi poikkeuksetta yhtäläisesti samoissa oloissa. Lieneekö hämmästys, pelko tai varovaisuus vaikuttanut leijonaan, joka oli kyyryssä valmiina hyppäämään miehen kimppuun — joka tapauksessa se ei toteuttanut alkuperäistä aiettaan; se ei hypännyt ensinkään miehen kimppuun, vaan sensijaan kääntyi ja hyppäsi takaisin kaislikkoon, Tarzanin noustessa ja asettuessa sitä vastaan.
Apinamies kohautti leveitä hartioitaan ja katsahti ympärilleen nähdäkseen toverinsa. Werperiä ei ollut missään. Tarzan luuli ensin, että joku toinen leijona oli tarttunut häneen ja raahannut pois, mutta tutkittuaan maan pintaa hän huomasi pian, että belgialainen oli lähtenyt yksin tasangolle.
Tarzan oli hetken aikaa ymmällä, mutta tuli pian siihen päätökseen, että Werper oli pelästynyt leijonan lähestymisestä ja pötkinyt kauhuissaan pakoon. Tarzanin huulilla näkyi pilkkahymy hänen ajatellessaan miehen tekoa — jättää toveri vaaran hetkellä pulaan ollenkaan varoittamatta häntä. No, jos Werper oli sellainen olento, ei Tarzan halunnut enää nähdä miestä. Hän oli mennyt, ja mikäli asia riippui apinamiehestä, sai hän kylläkin pysyä poissa. — Tarzan ei etsisi häntä.
Noin sadan metrin päässä kasvoi suuri puu yksinään kaislaviidakon reunalla. Tarzan lähti sitä kohti, kiipesi siihen ja löytäessään siinä mukavan oksanhaarukan asettui lepäämään nukkuakseen yhtä mittaa aamuun asti.
Ja aamun tullessa Tarzan nukkui edelleen kauan aikaa auringon noustua. Hänen ajatuksiaan, jotka taas olivat palanneet alkeelliselle asteelle, eivät askarruttaneet sen vakavammat velvollisuudet kuin ruuan hankkiminen ja hengen suojeleminen. Sentakia ei ole syytä herätä ennenkuin vaara uhkasi ja nälän kalvaminen kävi vaivaavaksi. Jälkimmäinen syy lopulta hänet herätti.
Avatessaan silmänsä hän ojenteli jättiläislihaksiaan, haukotteli, nousi ja tuijotti ympärilleen kätköpaikastaan lehväverhon välissä. Apinain Tarzan katseli vieraan tavoin John Claytonin, Greystoken loordin, hävitettyjen niittyjen ja peltojen yli ja huomasi Busulin ja hänen urhojensa liikkuvat hahmot, kun he hommasivat aamuateriaansa ja valmistautuivat retkelle, jonka Busuli oli suunnitellut nähtyään kuolleen herransa tiluksia kohdanneen hävityksen ja onnettomuuden.
Apinamies silmäili mustia uteliaasti. Hänen aivojensa syvyyksissä välkkyi häilyvä tietoisuus, että kaikki, mitä hän näki, oli tuttua, mutta hän ei kyennyt yhdistämään mihinkään erikoiseen menneisyyden tapaukseen niitä erilaisia elollisen ja elottoman elämän muotoja, jotka olivat joutuneet hänen näköpiiriinsä sen jälkeen kun hän oli päässyt Oparin onkaloiden pimeydestä.
Hän muisti hämärästi erään synkän ja kauhistavan hahmon, karvaisen ja rajun. Epämääräinen hellyys valtasi hänen villit tunteensa, kun tämä haavekuva ponnisteli päästäkseen hänen tietoisuuteensa. Hänen mielensä oli palannut lapsuuden päiviin — hän näki jättimäisen naarasapinan Kaalan kuvan, mutta tunsi sen vain puolittain. Hän näki toisiakin eriskummaisia, ihmisenkaltaisia hahmoja. Ne olivat Terkoz, Tublat, Kertshak, ja pienempi, lauhkeampi olento heidän mukanaan oli Nita, hänen lapsuusaikansa pieni leikkitoveri.