"He tappavat minut", vastasi La.
"He eivät tapa sinua", väitti apinamies. "Ei kukaan tapa sinua, kun
Apinain Tarzan on täällä. Kutsu heidät, niin puhumme heille."
La korotti äänensä päästäen kaamean huilumaisen kutsuhuudon, joka kantautui kauas viidakkoon joka taholle. Läheltä ja kaukaa tuli Oparin pappien haukahtelevia vastaushuutoja: "Me tulemme! Me tulemme!" La uudisti kutsunsa yhä uudestaan, kunnes suurin osa hänen seuruettaan lähestyi yksitellen ja parittain ja pysähtyi lyhyen matkan päähän ylipapittaresta ja hänen pelastajastaan. Miehet tulivat otsa synkkänä ja ilme uhkaavana. Kun kaikki olivat saapuvilla, ryhtyi Tarzan puhumaan heille.
"Ylipapittarenne on turvassa", sanoi apinamies. "Jos hän olisi tappanut minut, olisi hän itse nyt kuolleena samoin kuin vielä monet muut teistä. Mutta hän säästi minut, jotta minä pelastaisin hänet. Menkää hänen kanssaan takaisin Opariin; Tarzan menee omalle suunnalleen viidakkoon. Vallitkoon Tarzanin ja Lan välillä aina rauha. Mikä on vastauksenne?"
Papit murisivat ja pudistivat päätään. He puhelivat keskenään, ja La ja Tarzan saattoivat nähdä, etteivät he olleet ehdotukselle suosiollisia. He eivät halunneet viedä Lata takaisin, ja toisaalta he tahtoivat lopultakin uhrata Tarzanin liekehtivälle jumalalle. Viimein apinamies kävi kärsimättömäksi.
"Te tottelette kuningattarenne käskyjä", hän sanoi, "ja menette takaisin Opariin hänen kanssaan; muutoin Apinain Tarzan kutsuu kokoon viidakon muut asujamet ja surmauttaa teidät kaikki. La pelasti minut, jotta minä pelastaisin teidät ja hänet. Olen hyödyttänyt teitä paremmin elävänä kuin olisin hyödyttänyt kuolleena. Jollette ole kaikki hulluja, annatte minun mennä rauhassa tieheni ja palaatte itse Lan kanssa Opariin. En tiedä missä pyhä veitsi on, mutta voitte tehdä toisen. Jollen olisi ottanut sitä, olisitte tappanut minut, ja nyt teidän jumalanne on varmaan iloinen että otin sen, koska olen pelastanut hänen papittarensa hullulta Tantorilta. Menettekö takaisin Opariin Lan kanssa ja lupaatteko, ettei hänelle tapahdu mitään pahaa?"
Papit kokoontuivat pieniksi ryhmiksi, kiistellen ja väitellen asiasta. He löivät nyrkillään rintaansa; he kohottivat kätensä ja silmänsä tulisen jumalan puoleen; he murisivat ja haukahtelivat keskenään, kunnes Tarzanille kävi selväksi, että yksi heistä vastusti hänen esityksensä hyväksymistä. Tämä mies oli ylipappi, jonka sydän oli täynnä mustasukkaisuuden raivoa, koska La avoimesti tunnusti rakastavansa muukalaista, vaikka hänen olisi pitänyt heidän uskontonsa ikivanhain tapojen mukaan kuulua ylipapille. Kiista näytti sovittamattomalta, kunnes eräs toinen pappi astui esiin ja nostaen kättään kääntyi Lan puoleen.
"Kadsh, ylipappi", hän ilmoitti, "uhraisi teidät molemmat liekehtivälle jumalalle, mutta me kaikki muut, Kadshia lukuunottamatta, palaisimme ilomielin Opariin kuningattaremme kanssa."
"Teitä on monta yhtä vastassa", aloitti Tarzan. "Miksi ette saisi tahtoanne perille? Menkää Lan kanssa Opariin ja jos Kadsh puuttuu asiaan, niin tappakaa hänet."
Oparin papit tervehtivät tätä ehdotusta raikuvin hyväksymishuudoin. Se näytti heistä melkein jumalaisen innoituksen antamalta neuvolta. Kun he olivat kautta aikojen kysymättä totelleet ylipappeja, oli seurauksena se, että heistä näytti mahdottomalta epäillä hänen arvovaltaansa. Mutta huomatessaan, että he voisivat pakottaa hänet mukautumaan tahtoonsa, olivat he yhtä onnellisia kuin lapset uusista leluista.