He hyökkäsivät eteenpäin ja ottivat Kadshin kiinni. He puhuivat äänekkäästi ja kiivaasti hänen korvaansa. He uhkasivat häntä ryhmysauvalla ja veitsellä, kunnes hän lopulta myöntyi heidän vaatimuksiinsa, vaikkakin synkkänä. Silloin Tarzan astui Kadshin eteen.
"Pappi", hän sanoi, "La menee takaisin temppeliinsä, ja hänellä on suojana pappiensa ja Apinain Tarzanin uhkaus, että se, joka tekee hänelle pahaa, on kuoleman oma. Tarzan tulee takaisin Opariin ennen ensi sadekautta, ja jos hänelle on tehty pahaa, niin voi sinua, Kadsh, ylipappi."
"Suojelkaa häntä", huusi Tarzan toisille oparilaisille. "Suojelkaa häntä, niin että Tarzan tullessaan uudestaan tapaa Lan Oparissa tervehtimässä häntä."
"La on siellä tervehtiäkseen sinua", huudahti ylipapitar, "ja La odottaa kaihoten, yhtä mittaa kaihoten, kunnes tulet takaisin. Oi, sano minulle, että tulet!"
"Kukapa sen tietää?" kysyi apinamies, ja heilahti nopeasti puihin kiiruhtaen itää kohti.
Hetken aikaa La seisoi katsellen hänen jälkeensä; sitten hänen päänsä vaipui, huokaus pääsi hänen huuliltaan, ja hän lähti vanhan naisen kaltaisena matkalle kaukaista Oparia kohti.
Apinain Tarzan kiiti puiden läpi, kunnes yön pimeys oli laskenut viidakkoon. Sitten hän paneutui nukkumaan ajattelematta huomista kauemmaksi; myöskin La oli vain hämäränä muistona hänen tietoisuudessaan.
Vain muutaman päivämatkan päässä pohjoiseen päin odotti lady Greystoke sitä hetkeä, jolloin hänen mahtava herransa ja mestarinsa huomaisi Ahmet Zekin rikoksen ja kiiruhtaisi auttamaan ja pelastamaan. Ja juuri hänen kuvitellessaan John Claytonin tuloa kyyristeli hänen ajatustensa esine melkein alastomana kaatuneen puunrungon vieressä, jonka alta hän likaisin sormin etsi siellä mahdollisesti piileviä kuoriaisia tai mehukkaita toukkia.
Kului kaksi päivää jalokivien varastamisen jälkeen, ennenkuin Tarzan ajattelikaan niitä. Kun ne sitten sattuivat juolahtamaan hänen mieleensä, sai hän halun leikkiä niillä taas, ja koska hänellä ei ollut parempaakaan tehtävää kuin tyydyttää ensimmäinen mieleen tullut oikku, nousi hän ja läksi tasangolle metsästä, jossa oli viettänyt edellisen päivän.
Vaikka mikään merkki ei osoittanut, mihin jalokivet oli haudattu, ja paikka oli samanlaista koskematonta maata kuin monien kilometrien laajuudelta ympärillä, missä kaislikko loppui ruohoalueen reunalla, meni apinamies kuitenkin erehtymättömän tarkasti suoraan sitä paikkaa kohti, johon hän oli kätkenyt aarteensa.