Tarzan lähestyi paikkaa pysyen yhä puiden oksilla. Hän ei yrittänytkään salata lähestymistään, ja pian hän totesi, että Numa oli havainnut hänet, sillä tiheiköstä tien vierestä kuului pahaenteinen, muriseva varoitusääni.
Pysähtyen matalalle oksalle juuri leijonan yläpuolelle Tarzan katseli kauheata näyttämöä. Voiko tuo tuntematon hahmo olla hänen takaa-ajamansa mies? Apinamies oli mietteissään. Hän oli silloin tällöin laskeutunut polulle ja saanut hajuaistinsa avulla selville, että belgialainen oli edennyt tätä riistapolkua pitkin itää kohti.
Nyt hän meni juhla-ateriaa pitävän leijonan toiselle puolelle, laskeutui taas alas ja haisteli maata. Hänen takaa-ajamastaan miehestä ei ollut pienintäkään jälkeä. Tarzan palasi puun luo. Hän tutki terävin silmin maata raadellun ruumiin ympärillä, etsiäkseen merkkiä kadonneesta piikivipussista, mutta ei nähnyt mitään.
Hän ärjyi Numalle ja koetti ajaa valtavaa petoa pois, mutta sai ainoastaan vihaista murinaa palkakseen. Hän taittoi pieniä varpuja läheisestä oksasta ja viskasi niitä vanhaa vihollistaan vasten. Numa katsahti häneen torahampaat paljaina ja irvisti pelottavasti, mutta ei noussut saaliinsa äärestä.
Silloin Tarzan otti esille jousensa ja vetäen jännettä kauas taaksepäin ampui vasamansa sitkeäpuisen, vain hänen käsissään taipuvan kaaren kaikella voimalla. Kun nuoli upposi syvälle Numan kylkeen, syöksyi eläin pystyyn, päästäen raivon ja tuskan kiljunnan. Se hypähteli turhaan tavoittamaan irvistelevää apinamiestä, raastoi nuolen esiinpistävää päätä ja loikaten sitten taas polulle asteli edestakaisin kiduttajansa alla. Tarzan ampui jälleen nopeasti vasaman. Tällä kertaa tunkeutui huolellisesti tähdätty nuoli leijonan selkärankaan. Peto pysähtyi paikalleen ja lysähti halvauksen kohtaamana avuttomasti maahan.
Tarzan laskeutui polulle, juoksi nopeasti pedon sivulle ja iski keihäänsä syvälle villiin sydämeen. Irrotettuaan sitten nuolensa pedon ruumiista hän käänsi huomionsa eläimen saaliin raadeltuihin jäännöksiin läheisessä tiheikössä.
Kasvot olivat kokonaan poissa. Arabialainen puku ei herättänyt mitään epäilyksiä kuolleen oikeasta syntyperästä, koska hän oli seurannut miestä arabialaisten leiriin ja sieltä pois, ja siellä hän oli voinut helposti hankkia pukineensa. Tarzan oli niin varma siitä, että hänellä oli etsimänsä rosvon ruumis edessään, ettei hän yrittänytkään varmentaa johtopäätöstensä todenmukaisuutta tarkkaamalla niitä monenlaisia hajuja, jotka nousivat valtavasta lihansyöjästä ja uhrin tuoreesta verestä.
Hän tyytyi etsimään huolellisesti pussia, mutta ruumiissa tai sen lähistöllä ei ollut merkkiäkään siitä tai sen sisällyksestä. Apinamies oli tyytymätön — ehkä ei niin paljon värikkäiden piikivien kadottamisesta kuin Numan takia, joka oli riistänyt häneltä kostamisen nautinnon.
Aprikoiden, kuinka aarteen oli käynyt, apinamies kääntyi hitaasti takaisin tielle, mennen samaan suuntaan, josta oli tullutkin. Hän mietti mielessään suunnitelmaa lähteä pimeyden jälleen tultua arabialaisten leiriin vielä tutkimaan. Hän nousi puihin ja kulki suoraan etelää kohti, etsien saalista, sammuttaakseen nälkänsä ennen puoltapäivää ja asettuakseen sitten iltapäiväksi makuulle johonkin paikkaan kauas leiristä, missä voisi ilmitulemisen pelotta nukkua, kunnes tulisi aika suunnitelman toteuttamiseen.
Hän oli tuskin lähtenyt polulta, kun kookas musta soturi, joka itsepintaisesti samosi eteenpäin, kiiruhti polkua pitkin itään päin. Se oli Mugambi, joka etsi emäntäänsä. Hän jatkoi matkaansa tietä myöten, pysähtyen tutkimaan kuolleen leijonan ruumista. Hänen kasvoilleen tuli hämmästyksen ilme, kun hän kumartui tarkastamaan haavoja, jotka olivat syynä viidakon herran kuolemaan. Tarzan oli ottanut nuolensa pois, mutta Mugambille oli kuoleman syy yhtä selvä kuin jos vasamat ja keihäs olisivat yhä pistäneet esiin raadosta.