Hän puhui apinatovereilleen asiasta, koettaen saada heitä seuraamaan häntä, mutta kaikki kieltäytyivät, Taglatia ja Tshulkia lukuunottamatta. Jälkimmäinen oli nuori ja vahva; hänellä oli suurempi äly kuin hänen toverillaan ja siksi myöskin paremmin kehittynyt mielikuvitus. Hänen mielestään tässä retkessä oli seikkailun tuntua, ja sentakia se houkutteli häntä suuresti. Taglatilla oli toinenkin kannustin — salainen ja pahaa ennustava. Jos Apinain Tarzan olisi sen tiennyt, olisi hän mustasukkaisuuden raivosta käynyt toisen kurkkuun.
Taglat ei ollut enää nuori, mutta vieläkin kauhistava peto, mahtavalihaksinen, julma ja suuremman kokemuksen perusteella myös viekas ja kavala. Lisäksi hän oli jättiläiskokoinen, ja juuri hänen suuren ruhonsa paino usein auttoikin häntä voittamaan nuoremman vastustajan, joka oli ketterämpi.
Hän oli luonteeltaan äreä ja synkkä, ollen erikoisesti tunnettu tästä ominaisuudestaan murjottavien tovereittensakin kesken, joille sellaiset piirteet ovat pikemmin sääntönä kuin poikkeuksena. Ja vaikka Tarzan ei aavistanutkaan asiaa, vihasi hän apinamiestä intohimoisen rajusti: hän kykeni salaamaan tunteensa vain sen vuoksi, että jalomman olennon valtiashenki oli herättänyt hänessä jonkinlaista pelkoa, joka oli yhtä voimakas kuin selittämätönkin hänelle.
Nämä kaksi siis tulivat Tarzanin tovereiksi hänen palatessaan Ahmet Zekin kylään. Heidän lähtiessään soi muu heimo heille vain katseen hyvästiksi ja alkoi sitten taas vakavana etsiä ravintoa.
Tarzan huomasi olevan vaikeata pysyttää tovereittensa ajatuksia seikkailun tarkoituksessa, sillä apinan mieli ei jaksa kauan aikaa keskittyä yhteen asiaan. Se, että lähtee pitkälle matkalle, jolla on määrätty tarkoitus, ei merkitse ollenkaan sitä, että aina muistaisi tämän päämäärän ja pitäisi sitä alituisesti etualalla ajatuksissaan. On niin paljon sellaista, mikä matkalla johtaa huomion toisaalle.
Tshulk tahtoi alussa syöksyä nopeasti eteenpäin ikäänkuin rosvojen kylä olisi vain tunnin matkan päässä heistä, vaikka perilletulo todellisuudessa olikin usean päivän asia. Mutta jonkun minuutin kuluttua sai muuan kaatunut puu hänen huomionsa puoleensa, koska sen alla saattoi olettaa paljon mehukasta ruokaa. Ja kun Tarzan, kaivaten häntä, palasi etsimään, löysi hän Tshulkin kyyryllään mätänevän rungon vieressä. Sen alta hän kaivoi uutterasti toukkia ja kuoriaisia, jotka ovat melkoisena osana apinoiden ruokajärjestyksessä.
Jos Tarzan halusi välttää tappelua, ei hän voinut muuta kuin odottaa, kunnes Tshulk oli tyhjentänyt varaston, ja niin hän tekikin ja huomasi sitten, että Taglat oli poissa. Melko pitkän etsinnän jälkeen hän tapasi tämän kaverin tarkastelemassa, mitä kärsimyksiä on loukkaantuneella nakertajalla, jonka kimppuun hän oli käynyt. Hän istuskeli näennäisen välinpitämättömänä tuijottaen toiseen suuntaan samalla kuin raajarikkoinen olento hitaasti ja vaivaloisesti ryömi hänestä poispäin. Ja silloin juuri kun hänen uhrinsa luuli varmasti päässeensä pakoon, ojensi hän jättiläiskämmenensä ja iski sen pakolaiseen. Hän uudisti tämän tempun moniaita kertoja, kunnes leikkiin kyllästyneenä lopetti lelunsa kärsimykset syömällä sen suuhunsa.
Sellaiset epätoivoon saattavat viivytykset hidastuttivat Tarzanin paluumatkaa Ahmet Zekin kylää kohti. Mutta apinamies oli kärsivällinen, sillä hänen mielessään oli suunnitelma, joka teki Tshulkin ja Taglatin läsnäolon välttämättömäksi, kun hän saapuisi perille.
Ei ollut aina helppoa saada ihmisapinain huikentelevaa mieltä jatkuvasti kiintymään esilläolevaan yritykseen. Tshulk oli vähällä väsyä yhtämittaiseen etenemiseen ja lepohetkien harvalukuisuuteen ja lyhyyteen. Hän olisi ilomielin heittänyt seikkailun etsimisen sikseen, jollei Tarzan olisi alinomaa loihtinut hänen mieleensä houkuttelevia kuvia niistä suurista ruokavaroista, joita tavattaisiin tarmanganien kylässä.
Taglat piti salaisesta tarkoituksestaan kiinni paremminkin kuin olisi voinut odottaa apinalta. Mutta oli kuitenkin hetkiä, jolloin hänkin olisi luopunut seikkailusta, jollei Tarzan olisi houkutellut häntä jatkamaan yritystä.