Peto ei epäröinyt edes paalutuksen luona. Yksi ainoa mahtava hyppy vei sen aidan harjalle, jossa se pysyi vain hetken, ennenkuin pudottautui maahan vastakkaiselle puolelle. Nyt oli nuori nainen melkein varma, että hän oli turvallisesti miehensä sylissä, ja kun apina nousi puihin ja vei hänet nopeasti viidakkoon, kuten Tarzan oli toisinaan tehnyt aikaisemmin, muuttui luulo vakaumukseksi.
Pienellä kuun valaisemalla aukeamalla noin kilometrin päässä rosvojen leiristä hänen pelastajansa pysähtyi ja laski hänet maahan. Suojelijan siekailematon käyttäytyminen hämmästytti häntä, mutta hän ei vieläkään epäillyt mitään. Taas hän lausui Tarzanin nimen, ja samalla hetkellä apina, jota tarmanganien epämukavat vaatteet vaivasivat, riisti burnusin yltänsä ja paljasti kauhistuneen naisen nähtäväksi jättimäisen ihmisapinan hirveän naaman ja karvaisen hahmon.
Päästäen surkean kauhunvoihkaisun Jane Clayton pyörtyi, ja samaan aikaan Numa-leijona katseli nälkäisenä apinaa ja naista läheisen pensaan piilosta ja nuoleskeli suupieliään.
Astuttuaan Ahmet Zekin telttaan Tarzan tutki sen sisäpuolen perusteellisesti. Hän raastoi vuoteen riekaleiksi ja siroitti laatikkojen ja pussien sisällyksen lattialle. Hän tarkasti kaikki, mitä hänen terävät silmänsä näkivät, eikä niiltä jäänyt huomaamatta yksikään esine rosvopäällikön asunnossa. Mutta hän ei löytänyt pussia eikä sieviä piikiviä perusteellisesta etsinnästään huolimatta.
Päästen lopulta varmuuteen, ettei hänen omaisuutensa ollut Ahmet Zekin hallussa, jolleivät kivet mahdollisesti olleet päällikön mukana, päätti Tarzan siepata haltuunsa naaraksen, ennenkuin jatkaisi pussin etsimistä.
Viitaten Tshulkia mukaansa hän lähti teltasta samaa tietä kuin oli tullutkin ja kävellen rohkeasti kylän läpi suuntasi matkansa suoraan sitä majaa kohti, jossa Jane Claytonia oli pidetty vankina.
Hän huomasi hämmästyksekseen, että Taglat, jonka hän oli luullut odottavan Ahmet Zekin teltan ulkopuolella, olikin poissa. Mutta ollen tottunut apinoiden epäluotettavuuteen hän ei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota murjottavan toverinsa karkaamiseen. Niin kauan kuin Taglat ei ollut esteenä hänen suunnitelmilleen, ei hän välittänyt apulaisensa poissaolosta.
Lähestyessään majaa huomasi apinamies ihmisjoukon, joka oli kokoontunut sen ovelle. Hän saattoi nähdä, että joukko oli hyvin kiihtynyt, ja peläten, että Tshulkin valepuku ei voinut salata tätä niin monen läsnäolijan katseilta, hän käski apinan lähteä kylän toiseen päähän ja odottaa häntä siellä.
Kun Tshulk vaappui pois pysytellen varjossa, läheni Tarzan rohkeasti majan oven edessä meluavaa ryhmää. Hän astui mustien ja arabialaisten joukkoon, koettaen saada selville hämmingin syyn ja unohti innoissaan, että hänellä yksin koko ryhmässä oli keihäs, jousi ja nuolet ja että hän siten saattoi joutua epäluuloisen huomion alaiseksi.
Tunkeutuen joukon läpi hän lähestyi ovea ja oli melkein saapunut sinne asti, kun eräs arabialainen laski kätensä hänen olkapäälleen huudahtaen: "Kuka tämä on?" ja samalla temmaten burnusin pääverhon apinamiehen kasvoilta.