Apinain Tarzan ei ollut villin elämänsä aikana milloinkaan tottunut väittelemään vastustajansa kanssa. Alkeellinen itsesäilytysvaisto opettaa käyttämään monia viekkaita temppuja ja kepposia, mutta sanakiista ei kuulu niihin, eikä hän nytkään tuhlannut kallisarvoista aikaa koettamalla saada rosvot uskomaan, ettei hän ollut susi lammasten vaatteissa. Sensijaan hän oli paljastajansa kurkussa heti kun miehen sanat olivat lähteneet hänen huuliltaan, ja viskellen häntä puolelta toiselle lakaisi tieltään ne, jotka olisivat käyneet hänen kimppuunsa.
Käytellen arabialaista aseenaan Tarzan tunkeutui nopeasti ovelle ja oli hetkeä myöhemmin majassa. Pikainen tarkastelu osoitti huoneen tyhjäksi, ja hänen hajuaistinsa havaitsi myöskin Taglat-apinan heikon jäljen. Tarzan päästi matalan, pahaenteisen murinan. Ne, jotka tunkeutuivat ovelle eteenpäin ottaakseen hänet kiinni, peräytyivät pikaisesti, kun eläimellisen uhmahuudon villi ääni kajahti heidän korviinsa. He katselivat toisiaan hämmästyneinä ja tyrmistyneinä. Majaan oli astunut yksinäinen mies, ja kuitenkin he olivat omin korvin kuulleet sisältä villin pedon äänen. Mitä se tarkoitti? Oliko leijona tai pantteri hiipinyt majaan vartijoiden tietämättä?
Tarzanin nopeat silmät näkivät katossa aukeaman, josta Taglat oli pudonnut. Hän arvasi, että apina oli tullut tai mennyt murtumasta, ja arabialaisten epäröidessä ulkopuolella hän hyppäsi kissan tavoin? aukkoa kohti, tarttui seinän yläosaan ja kiipesi katolle pudottautuen heti maahan majan taakse.
Kun arabialaiset lopulta, ammuttuaan useita yhteislaukauksia seinän läpi, saivat rohkeutta mennä majaan, huomasivat he sen tyhjäksi. Samaan aikaan Tarzan etsi kylän toisessa päässä Tshulkia, mutta ei voinut löytää apinaa mistään.
Naaraansa menettäneenä, toveriensa hylkäämänä ja yhtä tietämättömänä pussinsa ja piikiviensä kohtalosta kuin ennenkin, oli Tarzan vihan vimmassa, kiivetessään paalutuksen yli ja kadotessaan viidakon pimeyteen.
Tällä kertaa hänen täytyi luopua etsinnästä, koska arabialaisleiriin tunkeutuminen nyt merkitsi itsensä tuhoamista, kun kaikki sen asukkaat olivat hereillä ja varuillaan.
Paetessaan kylästä oli apinamies kadottanut pois kiiruhtavan Taglatin ladun ja teki nyt laajan kierroksen metsän läpi, koettaen taas sitä löytää.
Tshulk oli jäänyt paikalleen, kunnes arabialaisten huudot ja laukaukset olivat täyttäneet hänen yksinkertaisen sielunsa kauhulla, sillä eniten kaikesta pelkäävät apinat tarmanganien ukkoskeppejä. Sitten hän oli ketterästi kiivennyt paalutuksen yli, repien burnusinsa ponnistellessaan, ja paennut viidakon syvyyksiin muristen ja toruen mennessään.
Etsiessään viidakosta Taglatin ja naaraksen jälkiä Tarzan matkasi nopeasti eteenpäin. Pienellä kuun valaisemalla aukeamalla hänen edessään oli suuri apina kumarruksissa Tarzanin etsimän naisen makaavan hahmon yli, tempoen ja pureskellen nuoria, jotka sitoivat hänen nilkkojaan ja ranteitaan.
Apinamiehen kulkusuunta olisi vienyt hänet vain pienen matkan päähän heistä oikealle, ja vaikkakaan hän ei olisi nähnyt heitä, puhalsi tuuli heistä häneen päin ja olisi tuonut kylliksi hajua heistä hänen sieraimiinsa.