Mutta oli toinenkin, joka oli nähnyt pussin ja tuntenut sen, ja tämä toinen eteni Ahmet Zekin mukana, leijaillen hänen yläpuolellaan yhtä vaiteliaana ja varmana kuin itse kuolema. Ja kun arabialainen löytäessään pikku täplän, jossa ei kasvanut niin paljon pensaita kuin muissa paikoissa, valmistautui ihailemaan pussin sisältöä, pysähtyi Tarzan hänen yläpuolelleen, silmät kiintyneinä samaan esineeseen.
Kostuttaen kielellään ohuita huuliaan Ahmet Zek avasi nuoransolmun, joka sulki pussin suun, ja pannen linnun kynsiä muistuttavan kätensä kouruun pudotti osan sisällyksestä kämmenelleen.
Hän katsahti yhden ainoan kerran kädessään oleviin kiviin. Hänen silmänsä kapenivat, kirous pääsi hänen huuliltaan, ja hän sinkosi pikku esineet halveksivasti maahan. Sitten hän tyhjensi pussin nopeasti, kunnes oli lopulta tarkastanut joka kiven erikseen. Ja kun hän paiskeli ne kaikki maahan ja polki niitä, kiihtyi hänen vimmansa ihan silmittömäksi, lihakset hänen kasvoillaan värähtivät pirullisen raivon puuskassa, ja hänen kätensä puristuivat nyrkkiin, niin että kynnet tunkeutuivat lihaan.
Hänen yläpuolellaan Tarzan katseli ihmetellen tätä näytelmää. Hän oli ollut utelias näkemään, mitä kaikki tämä metakka pussin takia tarkoitti. Hän halusi nähdä, mitä arabialainen tekisi, kun toinen oli mennyt ja jättänyt pussin jälkeensä. Tyydytettyään uteliaisuutensa hän olisi sitten syöksynyt Ahmet Zekin niskaan ja ottanut pussin ja kauniit piikivensä, sillä eivätkö ne kuuluneet hänelle?
Hän näki nyt arabialaisen sysäävän tyhjän pussin syrjään ja tarttuvan pitkän pyssyn piippuun, ikäänkuin se olisi ollut nuija, ja hiipivän varovasti viidakon läpi sen polun vieressä, jota pitkin Werper oli mennyt.
Kun mies katosi näkyvistä, pudottautui Tarzan maahan ja alkoi koota pussista pudotettuja kiviä. Samalla hetkellä, kun hän näki likeltä sinne tänne sirotetut kivet, ymmärsi hän arabialaisen raivon, sillä kimaltelevien ja säihkyvien jalokivien sijasta, jotka alussa olivat herättäneet apinamiehen huomiota, oli pussi nyt sisältänyt vain joukon tavallisia joen piikiviä.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU
Jane Clayton ja viidakon pedot
Murtauduttuaan onnellisesti vapauteen oli Mugambi joutunut kokemaan kovaa. Hänen tiensä oli vienyt seudun läpi, jota hän ei tuntenut, viidakkoseudun, josta hän ei voinut löytää ollenkaan vettä ja vain vähän ruokaa. Moniaan päivän vaelluksen jälkeen hän huomasi voimiensa niin voipuneen, että hän tuskin kykeni laahautumaan eteenpäin.
Kävi yhä vaikeammaksi saada tarpeeksi voimia, jotta kykenisi yöksi rakentamaan majan, jossa saattoi olla verrattain turvassa suurilta pedoilta, ja päivällä hän kulutti yhä enemmän voimiaan kaivaessaan maasta syötäväksi kelpaavia juuria ja etsiessään vettä.