Belgialainen etsi heti käsiinsä sen arabialaisen, jonka huostaan leiri oli jätetty Ahmet Zekin poissaollessa. Taaskin hänen rohkeutensa poisti epäilykset, ja hänen valheellinen esityksensä palaamisen syistä uskottiin semmoisenaan. Se seikka, että hän oli tuonut mukanaan karanneen naisvangin, teki hänen kertomuksensa yhä uskottavammaksi, ja pian Mohammed Beyd veljeili kaikessa ystävyydessä juuri sen miehen kanssa, jonka olisi ilman tunnontuskia surmannut, jos olisi tavannut hänet viidakossa puoli tuntia aikaisemmin.
Jane Clayton suljettiin taas vankilamajaan, jossa hän oli aikaisemminkin ollut, mutta ajatellen, että tämä kaikki oli yhä samanlaista herkkäuskoisten rosvojen petkuttamista kuin hänen ja Frecoultin aikaisempikin esiintyminen, hän astui kurjaan ja likaiseen hökkeliin eri tuntein kuin aikaisemmin, jolloin toivo oli niin kaukana.
Hänet sidottiin taas, ja hänen vankilansa oven eteen asetettiin vartijoita, mutta Werper kuiskasi ennen lähtöänsä rohkaisevia sanoja hänen korvaansa. Sitten belgialainen meni ja suuntasi taas kulkunsa Mohammed Beydin telttaan. Hän oli aprikoinut, pitkäkö aika kuluisi, ennenkuin rosvot, jotka olivat lähteneet Ahmet Zekin kanssa, palaisivat päällikkönsä murhatun ruumiin kera, ja mitä enemmän hän ajatteli asiaa, sitä enemmän hän alkoi pelätä, että ilman apulaisia hänen suunnitelmansa epäonnistuisi.
Mitäpä siitä, vaikka hän pääsisikin turvallisesti leiristä, ennenkuin joku tulisi kertomaan hänen syyllisyydestään, — olisiko tästä muuta hyötyä kuin että hän muutamilla päivillä pidentäisi sielullista kidutustaan ja elämäänsä? Nämä karaistuneet ratsastajat, jotka tunsivat jokaisen tien ja sivupolun, saavuttaisivat hänet kauan ennenkuin hän voisi toivoa pääsevänsä rannikolle.
Kun nämä ajatukset liikkuivat hänen mielessään, astui hän telttaan, jossa Mohammed Beyd istui matolla jalat ristissä ja poltti piippuaan. Arabialainen kohotti katseensa kun eurooppalainen tuli hänen näkyviinsä.
"Ole tervehditty, oi veli!" hän sanoi.
"Ole tervehditty", vastasi Werper.
Kumpikin oli kotvan aikaa ääneti. Arabialainen katkaisi ensinnä hiljaisuuden.
"Ja herrani, Ahmet Zek, oli hyvissä voimissa, kun viimeksi näit hänet?" hän kysyi.
"Hän ei ole milloinkaan ollut paremmassa turvassa maailman silmiltä ja vaaroilta", vastasi belgialainen.