Janen mies oli kuollut, ja Werper kuvitteli voivansa nuoren naisen sydämessä täyttää sen paikan, jonka kuolon kolkko viikatemies oli jättänyt tyhjäksi. Hän voisi ehdottaa Jane Claytonille avioliittoa — sitä ei Mohammed Beyd ehdottaisi, ja lisäksi Jane torjuisi sellaisen tarjouksen hänen puoleltaan yhtä selvästi inhoten kuin hänen saastaisen himonsakin.
Piankin belgialainen oli onnistunut vakuuttaa itselleen, että vanki täydellä syyllä oli alkanut tuntea rakkautta häntä kohtaan — olihan Jane muka vielä naisellisilla eri tavoilla ilmaissut uuden kiintymyksensä häneen.
Ja sitten hän teki äkillisen päätöksen. Hän viskasi huovat päältään ja nousi pystyyn. Vetäen saappaat jalkaansa ja kiinnittäen patruunavyön ja revolverin vyötäisilleen hän astui telttansa oviverhon luo ja kurkisti ulos. Vangin teltan ovella ei ollut vartijaa! Mitä se tarkoitti? Onni oli tosiaan hänelle suosiollinen.
Astuen ulkopuolelle hän livahti Janen teltan taakse. Sielläkään ei ollut vartijaa! Ja nyt hän käveli rohkeasti teltan oviaukolle ja astui sisään.
Kuutamo loisti sisällä himmeästi. Teltan toisella puolen kumartui jokin hahmo vuodehuopien yli. Kuului kuiskaus, ja toinen hahmo nousi vuoteella istumaan. Albert Werperin silmät tottuivat vähitellen teltan puolipimeään. Hän näki, että vuoteen yli kumartui miehen hahmo, ja arvasi, kuka tämä yöllinen vieras oli.
Hänet valtasi synkkä, mustasukkainen raivo. Hän astui askeleen toisia teltassa olijoita kohti. Hän kuuli kauhistuneen huudon nuoren naisen huulilta, kun tämä tunsi yläpuolellaan olevan miehen piirteet, ja hän näki Mohammed Beydin tarttuvan vangin kurkkuun ja painavan hänet takaisin huoville.
Toiveissaan pettynyt intohimo sumensi belgialaisen silmät, saaden kaikki näyttämään punaiselta. Ei, tuo mies ei saisi Janea! Jane oli hänen ja yksinään hänen. Hän ei sallisi riistää itseltään omaansa.
Hän juoksi nopeasti teltan poikki ja heittäytyi Mohammed Beydin selkään. Vaikka tämä hämmästyi äkillisestä ja odottamattomasta hyökkäyksestä, ei hän kuitenkaan ollut valmis luopumaan aikeestaan ilman tappelua. Belgialaisen sormet hapuilivat hänen kurkkuaan, mutta arabialainen tempasi ne pois ja nousten pystyyn kääntyi vihollistaan vastaan. Kun he olivat vastatusten, iski Werper arabialaista raskaasti kasvoihin, saaden hänet hoiperrellen perääntymään. Jos hän olisi käyttänyt hyväkseen näin saamaansa suotuisaa asemaa, olisi hän seuraavalla hetkellä nujertanut Mohammed Beydin, mutta sen sijaan hän tempoi revolveriaan, vetääkseen sen kotelostaan, ja kohtalo sovitti niin, että juuri tällä hetkellä ase oli tarttunut kiinni nahkasuojukseensa.
Ennenkuin hän ehti sitä irrottaa, oli Mohammed Beyd tointunut ja syöksyi taas hänen kimppuunsa. Werper iski miestä uudelleen kasvoihin, ja arabialainen vastasi lyöntiin. Lyöden toinen toistaan ja lakkaamatta koettaen saada tukevaa otetta he tappelivat pienessä teltassa, samalla kun nuori nainen, silmät suurina kauhusta ja hämmästyksestä, katseli kaksintaistelua liikkumatta ja ääneti.
Yhä uudestaan Werper koetti vetää asettaan esiin. Mohammed Beyd, joka ei ollut odottanut alhaisten pyyteittensä kohtaavan tällaista vastustusta, oli tullut telttaan aseettomana, lukuunottamatta pitkää veistä, jonka hän nyt tempasi, seisoessaan huohottaen ottelun ensimmäisellä lyhyellä väliajalla.