"Kristitty koira", hän kuiskasi, "katso tätä veistä Mohammed Beydin kädessä! Katso sitä tarkkaan, uskoton, sillä se on viimeinen esine, jonka elämässäsi saat nähdä tai tuntea. Sen avulla Mohammed Beyd raastaa mustan sydämesi ruumiistasi. Jos sinulla on Jumala, niin rukoile häntä nyt — minuutin kuluttua olet kuollut." Näin sanoen hän hyökkäsi villisti belgialaisen kimppuun, veitsi kohotettuna korkealle pään yläpuolelle.
Werper tempoi yhä turhaan asettansa esiin. Arabialainen oli melkein hänen kimpussaan. Eurooppalainen odotti epätoivossaan, kunnes Mohammed Beyd oli melkein hänessä kiinni, ja heittäytyi sitten syrjään teltan lattialle pitkäkseen, pannen toisen jalkansa poikittain arabialaisen tielle.
Temppu onnistui. Mohammed Beyd suistui hyökkäyksensä voimasta tähän esteeseen ja jysähti maahan. Hän oli heti taas pystyssä ja kääntyi ympäri uudistaakseen tappelun, mutta Werper oli jalkeilla ennen häntä, ja nyt hänen revolverinsa, joka oli irtautunut kotelostaan, vilahti hänen kädessään.
Arabialainen hyökkäsi pää kumarassa, käydäkseen häneen kiinni. Kajahti terävä laukaus, ja pimeässä näkyi vaalea liekki. Sitten Mohammed Beyd vierähti nurin niskoin lattialle ja pysähtyi lopulta sen naisen vuoteen viereen, jota oli koettanut häväistä.
Melkein heti laukauksen jälkeen kuului ulkoa leiristä kiihtyneitä ääniä. Miehet huutelivat toisilleen, kysellen laukauksen tarkoitusta. Werper kuuli heidän etsiskellen juoksevan sinne tänne.
Jane Clayton oli noussut pystyyn arabialaisen kuollessa ja tuli nyt kädet ojennettuina Werperiä kohti.
"Kuinka voinkaan kiittää teitä, ystäväni?" hän lausui. "Ja ajatelkaahan, että juuri tänään olin vähällä uskoa sitä häpeällistä juttua, jonka tuo roisto kertoi petollisuudestanne ja menneisyydestänne. Antakaa minulle anteeksi, herra Frecoult! Minun olisi pitänyt tietää, että valkoinen, sivistynyt mies ei voisi muuta kuin suojella oman rotunsa naista tämän villin maan vaarojen keskellä."
Werperin kädet valahtivat hervottomina sivulle. Hän seisoi katsellen nuorta naista, mutta ei keksinyt sanoja vastaukseksi. Kun Jane viattomuudessaan ilmaisi hänen oikeat tarkoitusperänsä, täytyi hänen olla vaiti.
Ulkopuolella etsivät arabialaiset häiriötä tuottaneen laukauksen ampujaa. Vartijat, jotka Mohammed Beyd oli päästänyt pois ja lähettänyt vuoteilleen, esittivät ensimmäisinä, että mentäisiin vangin telttaan. Heidän mieleensä juolahti, että nainen ehkä oli jaksanut puolustautua heidän johtajaansa vastaan.
Werper kuuli miesten tulevan. Jos häntä pidettäisiin Mohammed Beydin surmaajana, olisi hänen kuolemantuomionsa heti varma. Villit ja raa'at rosvot repisivät palasiksi kristityn, joka oli uskaltanut vuodattaa heidän päällikkönsä verta. Hänen täytyi keksiä jokin syy viivyttääkseen Mohammed Beydin hengettömän ruumiin löytämistä.