Apinamies oli toiminut niin nopeasti, ettei ehtinyt valmistautua vastustamaan Numan ison ruhon painoa ja tempausta, ja niinpä sattuikin, että vaikka köysi pysähdytti pedon ennenkuin sen mahtavat kynnet iskeytyivät neekerin lihaan, horjutti nykäys Tarzanin tasapainon, ja hän pudota pyllähti maahan kuuden askeleen päähän raivostuneesta eläimestä. Salaman nopeudella Numa kääntyi uutta vihollistansa päin, ja aivan aseettomana ollen katsoi Apinain Tarzan kuolemaa lähemmältä silmiin kuin koskaan ennen. Mutta neekeri riensi hänet pelastamaan. Afrikalainen käsitti silmänräpäyksessä, että hän sai hengestään kiittää valkoista miestä, ja näki myöskin, että vain ihmeen kautta saattoi hänen pelastajansa välttää nuo hurjat kellervät torahampaat, jotka olivat olleet niin lähellä hänen omaa lihaansa.
Nopeasti kuin välähtävä ajatus hänen asetta pitelevä käsivartensa vetäytyi taaksepäin ja työntyi sitten eteenpäin kiiltävän eebenpuun värisen ihon alla liikkuvien jänteiden koko voimalla. Tarkkaan tähdätty rautakärkinen keihäs lensi maaliinsa lävistäen Numan sileän ruumiin oikeasta kupeesta vasemman olan alapuolelle. Kamalalla raivon- ja tuskankiljahduksella kääntyi peto jälleen neekeriä vastaan. Se oli astunut noin kaksitoista askelta, kun Tarzanin köysi sen jälleen pysähdytti. Sitten se pyörsi taas apinamiestä kohti, mutta tunsi samassa väkäisen nuolen tuskallisen pistoksen vaikutusta sen puolelta mitaltaan upotessa vavahtelevaan lihaan. Se pysähtyi jälleen, mutta nyt oli Tarzan ehtinyt kiertää köytensä kahteen kertaan ison puunrungon ympärille ja kiinnittää sen pään.
Neekeri huomasi kujeen ja irvisti, mutta Tarzan tiesi, että Numa oli nopeasti lopetettava, ennenkuin mahtavat hampaat olivat keksineet ja katkaisseet sitä pidättävän ohuen köyden. Häneltä kului vain silmäräpäys, kun hän hypähti neekerin viereen ja veti hänen pitkän veitsensä tupesta. Sitten hän viittasi neekeriä yhä ammuskelemaan nuolia otukseen, sillä välin kun hän itse puukko kädessä koetti päästä sitä lähelle. Toisen näin härnätessä toiselta puolen hiipi toinen varovaisesti esiin vastakkaiselta puolelta. Numa oli raivoissaan. Se korotti äänensä vimmatuksi karjunnaksi, mörinäksi ja kamalaksi voihkinaksi, samalla kun se nousi takajaloilleen turhaan yrittäen tavoittaa ensin toista ja sitten toista kiusaajistaan.
Vihdoin ketterä apinamies havaitsi sopivan tilaisuuden hyökätäkseen pedon vasempaan kylkeen mahtavan olan taakse. Jättiläiskäsivarsi kiertyi keltaisen ruskeaan kaulaan ja pitkä terä vaipui kerrassaan suoraan ja varmasti leijonan hurjana sykkivään sydämeen. Sitten Tarzan nousi, ja musta ja valkoinen katsoivat toisiaan silmiin kaatamansa otuksen yli. Neekeri teki rauhaa ja ystävyyttä osoittavan merkin, johon Tarzan samalla tavalla vastasi.
VIIDESTOISTA LUKU
Apinasta villi-ihmiseksi
Numan kanssa käydyn ottelun melu oli viekoitellut joukon villejä läheisestä kylästä, ja hetkinen leijonan kuoleman jälkeen ympäröitsivät notkeat, kiiltävän mustat, elehtivät ja puhua parpattavat soturit nuo kaksi miestä tehden tuhansia kysymyksiä, joihin kaikki yritetyt vastaukset hukkuivat.
Ja sitten saapuivat naiset ja lapset — innokkaina, uteliaina ja Tarzanin äkätessään entistä kyseliäämpinä. Apinamiehen uuden ystävän onnistui vihdoin saada äänensä kuuluville, ja hänen puhuttuansa kilpailivat kylän naiset ja lapset toistensa kanssa kunnianosoituksissa omituiselle olennolle, joka oli pelastanut heidän toverinsa ja yksin taistellut raivokasta Numaa vastaan.
Vihdoin he veivät hänet kyläänsä, missä toivat hänelle lahjaksi lintuja, vuohia ja keitettyä ruokaa. Kun hän osoitti heidän aseitansa, riensivät soturit tuomaan keihään, kilven, nuolia ja jousen. Hänen taistelutoverinsa lahjoitti hänelle veitsen, jolla hän oli Numan surmannut. Koko kylässä ei ollut mitään, jota hän ei olisi voinut pyytää ja saada.
Kuinka paljoa helpompaa tämä olikaan, ajatteli Tarzan, kuin murhalla ja ryöstöllä hankkia, mitä tarvitsi! Kuinka vähällä hän oli ollutkaan tappaa miehen, jota ei ollut koskaan ennen nähnyt ja joka nyt kaikilla alkuperäisillä keinoilla parhaansa mukaan koetti osoittaa ystävyyttä ja kiintymystä murhan aikeita hautonutta muukalaista kohtaan. Apinain Tarzania hävetti. Tästälähin hän toki odottaisi, kunnes tietäisi, olivatko ihmiset ansainneet tulla surmatuiksi.