Ketteränä kuin orava hän hyppäsi puuhun ja kiipesi vikkelästi sen latvaan. Yksi neekereistä seurasi, mutta hitaammin ja varovammin. Kun hän oli päässyt korkealle oksalle apinamiehen viereen, osoitti viimemainittu etelää kohti, ja siellä muutaman sadan metrin päässä neekeri näki joukon isoja, mustia selkiä keinumassa edestakaisin pitkän viidakkoruohon latvojen yläpuolella. Hän näytti alhaalla odottaville suunnan ja osoitti sormillaan, kuinka monta elukkaa hän saattoi laskea.
Heti ryntäsivät metsästäjät elefantteja kohden. Neekeri riensi alas puusta, mutta Tarzan harppaili omaan tapaansa keskitasanteen lehvätietä.
Villien norsujen metsästäminen alkuasukasten karkeatekoisilla aseilla ei ole lapsenleikkiä. Tarzan tiesi, että harvat sikäläiset heimot sitä koskaan yrittivätkään, ja se seikka, että hänen heimonsa oli siihen kyllin uljas, sai hänen rintansa paisumaan ylpeydestä — hän kun jo alkoi pitää itseään tähän pieneen yhteiskuntaan kuuluvana.
Liikkuessaan äänettömästi puiden välitse Tarzan näki soturien alhaalla hiipivän puoliympyrässä vielä mitään aavistamattomia norsuja kohden. Vihdoin he saivat suuret eläimet näkyviinsä. Nyt he valitsivat maalitaulukseen kaksi isohampaista urosnorsua ja annetusta merkeistä nousivat nuo lymytäkseen maahan heittäytyneet miehet ja singahduttivat raskaat sotakeihäänsä molempia eläimiä kohti. Ainoakaan keihäs ei lentänyt harhaan: niitä oli kaksikymmentäviisi kummankin jättiläiseläimen kyljessä. Toinen näistä ei hievahtanut paikaltaankaan, missä seisoi, kun keihästuisku siihen iski, sillä kaksi tarkoin tähdättyä oli lävistänyt sydämen, ja se tupertui polvilleen ja kierähti maahan sätkimättä.
Toinen, joka seisoi miltei päin metsästäjiä, ei ollut osoittautunut yhtä hyväksi maalitauluksi, ja vaikka jokainen keihäs oli osunut, ei ainoakaan ollut lävistänyt mahtavaa sydäntä. Hetkisen seisoi suuri uros raivosta ja tuskasta mölyten ja mulkoillen pienillä silmillään ympärilleen, keksiäkseen haavoittajansa. Neekerit olivat kaikonneet viidakkoon ennenkuin hirviön heikot silmät olivat heitä keksineet, mutta nyt se kuuli heidän pakenevien askeltensa töminän ja murskaten ja rytistäen pohjapensaikkoa ja oksia hyökkäsi hurjana ääntä kohti.
Sattumalta se joutui Busulia kohden, jota se läheni niin nopeasti, että näytti siltä kuin neekeri olisi seisonut paikallaan eikä kiitänyt täyttä vauhtia varmana uhkaavaa kuolemaa pakoon. Tarzan oli läheisen puun oksilta nähnyt koko toimituksen, ja kun hän nyt havaitsi ystävänsä vaaran, riensi hän äänekkäästi kirkuen raivostunutta eläintä kohti toivoen kääntävänsä sen huomion toisaalle.
Mutta yhtä hyvin hän olisi voinut säästää keuhkojaan, sillä vimmainen eläin oli sokea kaikelle muulle paitsi raivonsa erikoiselle esineelle, joka turhaan pakeni sen edeltä. Ja nyt näki Tarzan, että ainoastaan ihme saattoi pelastaa Busulin, ja yhtä häikäilemättä kuin hän kerran oli ajanut juuri tätä samaa miestä hän paiskautui elefantin polulle pelastaakseen mustan soturin hengen.
Hänellä oli vielä keihäs kädessään, ja kun Tantor oli enää vain kuuden tai kahdeksan jalan päässä saaliistaan, tipahti jäntevä valkoinen soturi kuin taivaasta melkein suoraan sen reitille. Sivuharppauksella norsu kääntyi oikealle tehdäkseen lopun tästä uhkarohkeasta vihollisesta, joka uskalsi tulla hänen ja hänen aiotun uhrinsa väliin. Mutta eläin ei ollut ottanut lukuun sitä salamannopeutta, jolla nuo teräksiset lihakset saattoivat pingoittua niin ihmeellisen ripeään toimintaan, että se olisi pettänyt tarkemmatkin silmät kuin Tantorin.
Ja niinpä tapahtui, että ennenkuin elefantti huomasi uuden vihollisensa hypänneen pois ladulta, Tarzan oli työntänyt rautakärkisen keihäänsä valtavan olkapään takaa suoraan sen hurjaan sydämeen ja paksunahkainen kellahti kuolleena apinamiehen jalkojen juureen.
Busuli ei ollut nähnyt millä tavoin hänet pelastettiin, mutta vanha päällikkö Waziri oli sen nähnyt ja jotkut muut sotureista, ja he tervehtivät riemuiten Tarzania kerääntyessään hänen ja hänen kaatamansa otuksen ympärille. Kun hän hyppäsi mahtavalle raadolle ja kajahdutti kaamean huudon, jolla hänen tapansa oli ilmoittaa suuresta voitosta, peräytyivät neekerit säikähtyneinä, sillä heille se merkitsi raa'an Bolganin läsnäoloa, jota he pelkäsivät aivan yhtä paljon kuin Numaa, leijonaa; mutta pelkoon sekaantui eräänlaista kaameata kunnioitusta miehuullisen urotyön vuoksi, jota he pitivät yliluonnollisten voimain tekona.