"Ettekö voi odottaa pimeään asti?" kysyi Clayton. "Neiti Porterin ei sovi nähdä tätä toimitusta. Meidänhän piti mennä avioliittoon."
Pettymyksen ilme tuli herra Thuranin kasvoille. "Olkoon sitten", vastasi hän vitkastellen. "Eihän tästä ole pitkä yön tuloon. Päiväkausia odoteltuani voin odottaa vielä muutaman tunnin."
"Kiitos, ystäväni", jupisi Clayton. "Nyt menen hänen viereensä ja viivyn hänen luonaan siihen asti kun aika tulee. Tahtoisin viettää tunnin, pari hänen kanssaan ennenkuin kuolen." Kun Clayton pääsi tytön viereen, oli tämä tajutonna. Hän tiesi, että Jane oli kuolemaisillaan, ja hän iloitsi siitä, että hänen ei tarvitsisi nähdä tai tietää sitä kauheaa murhenäytelmää, joka pian esitettäisiin. Hän otti tytön käden ja kohotti sen sieroittuneille ja turvonneille huulilleen. Pitkän aikaa hän hyväili siinä kuihtunutta, kynsimäistä elintä, joka kerran oli ollut nuoren baltimorelaisen kaunottaren siro, hyvinmuodostunut, valkoinen käsi.
Tuli aivan pimeä ennenkuin hän sitä huomasikaan, mutta yöstä kuuluva ääni muistutti häntä. Venäläinen siellä kutsui häntä tuomioonsa.
"Minä tulen, herra Thuran", kiirehti hän vastaamaan. Kolmesti hän yritti kääntyä käsillään ja polvillaan, voidakseen ryömiä takaisin kuoleman kitaan, mutta niinä muutamina tunteina, jotka hän oli siinä virunut, hän oli tullut liian heikoksi palatakseen Thuranin luo.
"Teidän täytyy tulla minun luokseni, hyvä herra", huusi hän heikosti.
"Minulla ei ole kylliksi voimia noustakseni kontilleni."
"Sapristi!" jupisi herra Thuran. "Te yritätte petkuttaa minulta voittoni."
Clayton havaitsi miehen ryömivän veneen pohjaa pitkin Vihdoin kuului epätoivoinen voihkaus. "Minä en jaksa kontata", kuuli Clayton venäläisen valittavan. "On liian myöhäistä. Olette petkuttanut minut, te Britannian rupinen rakki."
"Minä en ole petkuttanut teitä, hyvä herra", vastasi Clayton. "Olen koettanut parhaani noustakseni, mutta minä yritän uudestaan, ja jos tekin yritätte, niin ehkä kumpikin meistä kykenee konttaamaan puolitiehen, ja sitten saatte 'nauttia voittonne'."
Taas ponnisti Clayton viimeiset voimansa äärimmilleen ja havaitsi Thuranin tekevän samoin. Lähes tunti sen jälkeen onnistui englantilaisen kohota käsiensä ja polviensa varaan, mutta ensimmäisellä liikkeellä eteenpäin hän pudota mätkähti kasvoilleen.