Papitar talutti uhrin alttarin portaalle. Taas täyttyivät parvekkeet ylhäällä katselijoilla, sillä välin kun huoneen itäpäässä olevasta holvatusta oviaukosta tuli verkalleen jono naisia huoneeseen. Heillä oli, samoin kuin miehilläkin, vain villieläinten taljoja lanteittensa ympärillä sekä parkitsemattomasta nahasta tehtyjä vöitä ja kultaketjuja. Mutta heidän mustia hiusröykkiöitään verhosivat kultaiset päähineet, jotka olivat valmistetut ympyriäisistä ja soikeista kullanpalasista. Ne oli taitavasti sommiteltu yhteen metallilakiksi, josta riippui kummallekin puolen päätä pitkiä, vyötäisille ulottuvia soikeista kappaleista laadittuja vitjoja. Naiset olivat rakenteeltaan sopusuhtaisempia kuin miehet, heidän piirteensä olivat paljoa säännöllisemmät, ja pään muoto sekä suuret, vienot, mustat silmät osoittivat paljoa suurempaa älyä ja inhimillisyyttä kuin heidän herrainsa ja mestariensa.
Jokaisella naispapilla oli kädessään kaksi kultaista kuppia, ja kun he asettuivat riviin alttarin toiselle puolen, ottivat miehet kukin kupin vastapäätä seisovalta naiselta. Sitten alkoi laulu uudestaan, ja nyt ilmestyi mustasta käytävästä alttarin takaa uusi naishenkilö esille alhaalla olevan huoneen luolamaisesta syvyydestä.
Ylipapitar, ajatteli Tarzan. Hän oli nuori nainen, jolla oli varsin sirot ja älykkäät kasvot. Hänen koristuksensa olivat samanlaisia kuin toisten papitarten käyttämät, mutta huolitellumpia ja monet niistä timanteilla kirjailtuja. Paljaita käsivarsia ja sääriä verhoavat timanttikorut melkein peittivät ne, kun taasen hänen ainoata leopardinnahkaansa kannatti tiukka kultarenkaista laadittu vyö, johon oli lukemattomilla pienillä timanteilla sommiteltu omituisia kuvioita. Vyössä hänellä oli pitkä jalokivillä koristettu veitsi ja kädessä hento sauva paksun metallipäisen asemesta.
Saapuessaan alttarin vastakkaiselle puolelle hän pysähtyi, ja laulu taukosi. Papit ja papittaret polvistuivat hänen eteensä, kun hän kohottaen sauvaansa heidän ylitseen lausui pitkän ja väsyttävän rukouksen. Hänen äänensä oli pehmeä ja soinnukas, — Tarzan saattoi tuskin käsittää, että sen omistaja seuraavassa silmänräpäyksessä muuttuisi uskonnollisen innostuksen kiihkosta hurjasilmäiseksi ja verenhimoiseksi teloittajattareksi, joka verta tihkuva veitsi kädessä ensimmäisenä joisi uhrin lämmintä, punaista verta alttarille asetetusta kultakupista.
Rukouksen lopetettuansa hän antoi silmäinsä ensiksi viipyä Tarzanissa. Kaikilla ilmeillä osoittaen melkoista uteliaisuutta hän tarkasti tätä kiireestä kantapäähän. Sitten hän puhui uhrille ja lopetettuaan seisoi ikäänkuin vastausta odottaen.
"En ymmärrä kieltänne", sanoi Tarzan. "Ehkä voimme puhua toistemme kanssa jotakin muuta kieltä?" Mutta nainen ei voinut ymmärtää häntä, vaikka hän yritti ranskaksi, englanniksi, arabiaksi, waziriksi ja vihdoin turvautui Afrikan länsirannikon sekakieleenkin.
Nainen pudisti päätänsä ja hänen äänessään värähti ikäänkuin kaihoa, kun hän viittasi pappeja jatkamaan toimitusta. Nämä järjestyivät piiriksi hullua tanssiansa toistamaan, jonka vihdoin lopetti papittaren käsky. Viimemainittu oli seisonut kaiken aikaa, tuijottaen yhä hartaasti Tarzaniin.
Hänen antamastaan merkistä papit hyökkäsivät apinamiehen kimppuun ja nostaen hänet portaalta laskivat hänet selälleen alttarin poikki niin, että pää ja jalat riippuivat vastakkaisilta puolilta sen syrjän yli. Sitten he ja papittaret järjestyivät kahteen riviin, jokaisella pieni kultakuppinsa valmiina ottamaan pirskahduksen uhrin verestä, sittenkun uhriveitsi olisi tehnyt tehtävänsä.
Pappien riveissä syntyi toraa siitä, ken saisi ammentaa ensiksi. Isoruhoinen julmuri, jonka eläimellisillä kasvoilla kuvastui gorillan perin ovela äly, yritti työntää pienempää miestä toiselle paikalle, mutta pienempi mies vetosi ylipapittareen, joka kylmällä käskevällä äänellä komensi isomman miehen rivin äärimmäiseen päähän. Tarzan kuuli tämän nurisevan ja mökisevän, kun hän verkalleen meni alhaisemmalle paikalleen.
Sitten papitar seisoen Tarzanin yläpuolella alkoi laulaa jonkunlaista manausta, samalla kun hän verkalleen kohotti ohutta terävää veistänsä. Apinamiehestä tuntui kestävän hirveän kauan, ennenkuin käsi taukosi kohoamasta ja veitsi pysähtyi korkealle hänen paljaan rintansa yläpuolelle.