Tyttö katseli häntä hetkisen veitikkamaisesti.
"Älä pilkkaa pyhiä asioita", sanoi hän. "Ne ovat hyvin hurskaita miehiä, — ne ovat pappeja."
"Sitten lienee toisia, jotka ovat paremman näköisiä?" tiedusteli apinamies.
"Kaikki toiset ovat vielä rumempia kuin papit", vastasi tyttö.
Tarzania pöyristytti hänen kohtalonsa, sillä holvin hämärässä valaistuksessakin tehosi neidon kauneus häneen.
"Mutta miten käy minun?" kysyi hän äkkiä. "Aiotko saattaa minut vapauteen?"
"Liekehtivä jumala on valinnut sinut omakseen", vastasi neitonen juhlallisesti. "Minunkaan vallassani ei ole sinua pelastaa — jos he sinut vielä tapaavat. Mutta en aio antaa heidän sinua löytää. Sinä panit henkesi alttiiksi pelastaaksesi omani. Minun ei sovi tehdä vähemmän sinun puolestasi. Se ei ole helppoa — voi vaatia päiväkausia; mutta lopuksi luulen voivani toimittaa sinut muurien ulkopuolelle. Tule! Pian ne etsivät minua täältä, ja jos tapaavat meidät yhdessä, niin olemme molemmat hukassa, — ne tappavat minut, jos luulevat, että olen ollut jumalalleni uskoton."
"Sitten sinun ei tule antautua siihen vaaraan", vastasi Tarzan nopeasti. "Minä palaan temppeliin, ja jos voin taistelemalla raivata, itselleni tien vapauteen, niin mikään epäluulo ei lankee sinuun."
Mutta neitonen ei tahtonut sitä sallia ja sai hänet vihdoin suostutelluksi seuraamaan itseänsä sanomalla, että he olivat jo viipyneet holvissa liian kauan voidakseen välttää epäluuloa kohdistumasta häneen, ylipapittareen, vaikka palaisivatkin temppeliin.
"Minä kätken sinut ja palaan sitten yksinäni", sanoi tyttö "ja kerron heille olleeni kauan tainnoksissa sen jälkeen, kun surmasit Than, joten en tiedä minne pakenit".