Ovelassa mielessään hän oli keksinyt tarinan ihmeellisestä ilmoituksesta itse leimuavan jumalan huulilta, jolloin häntä oli käsketty vastaanottamaan tämä valkoinen muukalainen jumalan kansalleen maan päälle lähettämänä sanansaattajana. Hän tiesi, että se tyydyttäisi Oparin asukkaita, ja siitäkin hän tunsi itsensä varmaksi, että mies ennemmin suostuisi jäämään hänen puolisokseen kuin palaamaan uhrialttarille.
Mutta kun tyttö oli mennyt selittämään miehelle suunnitelmaansa, oli tämä hävinnyt, vaikka ovi oli ollut tiukasti lukittuna, kuten hän oli sen jättänyt. Ja nyt tuo mies oli palannut kuin ohuesta ilmasta hahmottunut henki — ja tappoi hänen pappejaan kuin ne olisivat olleet lampaita. Siksi hetkeksi hän unohti uhrinsa, ja ennenkuin hän ehti malttaa mieltään seisoi iso valkoinen mies hänen edessään, alttarilla levännyt nainen sylissä.
"Sivulle, La!" huusi hän. "Sinä pelastit minut kerran, ja sen vuoksi en tahtoisi tehdä sinulle pahaa; mutta älä tule väliin tai yritä seurata, muutoin minun täytyy surmata sinutkin."
Puhuessaan hän astui papittaren ohi maanalaisten holvien ovea kohti.
"Kuka hän on?" kysyi papitar osoittaen tajutonta naista.
"Hän on minun", vastasi apinain Tarzan.
Hetkisen seisoi Oparin neito silmät ammollaan tuijottaen. Sitten tuli hänen silmiinsä toivottoman tuskan ilme — niihin kumpusi kyyneliä, ja heikosti parahtaen hän vaipui kylmälle lattialle, juuri kun joukko hirveitä miehiä ryntäsi hänen ohitseen apinamiehen kimppuun.
Mutta Apinain Tarzan ei ollut siellä, kun he ehtivät ulos häntä tavoittaakseen. Keveällä harppauksella hän oli hävinnyt alhaalla oleviin luoliin vievään käytävään, jonne hänen takaa-ajajansa tulivat varovaisemmin sittenkun olivat huomanneet huoneen tyhjäksi. Mutta he nauroivat ja supattivat toisilleen, sillä he tiesivät, että luolista ei ollut muuta ulospääsyä kuin se, josta mies oli astunut sisään. Jos hän laisinkaan tuli ulos, täytyi hänen tulla sitä tietä, ja he odottaisivat ja vaanisivat häntä siellä ylhäällä.
Näin Apinain Tarzan, kantaen tajutonta Jane Porteria, pääsi Oparin luolien läpi, jotka olivat liekehtivän jumalan temppelin alla, kenenkään häntä ahdistamatta. Mutta kun Oparin miehet pohtivat asiaa tarkemmin, muistivat he, että tämä sama mies oli kerran ennenkin paennut noihin luoliin eikä tullut sieltä esille, vaikka he olivat sisäänkäytävää vartioineet. Ja kuitenkin hän tänään oli hyökännyt heidän kimppuunsa ulkopuolelta. He lähettäisivät jälleen viisikymmentä miestä laaksoon tavoittaakseen tämän temppelinhäpäisijän.
Sittenkun Tarzan oli saapunut onkalon särkyneen seinän taakse, tunsi hän itsensä niin varmaksi pakonsa onnistumisesta, että pysähtyi sijoittamaan paikalleen pois vierähtäneet kivet, sillä hän ei halunnut, että kukaan asukkaista keksisi tämän unohdetun käytävän ja sen kautta löytäisi tien aarreaittaan. Hänen aikomuksensa oli palata Opariin kuljettaakseen sieltä pois suuremman omaisuuden kuin mitä jo oli kätkenyt apinain amfiteatteriin.