"On parempi, että valitsemme miekat", virkkoi D'Arnot. "Hän tyytyy haavoittamaan teitä, eikä ole niin suurta pelkoa kuolettavasta vammasta."
"Pistoolit", virkkoi Tarzan päättäväisesti.
D'Arnot koetti suostutella häntä siitä päätöksestään luopumaan, mutta onnistumatta, joten aseiksi määrättiin pistoolit.
D'Arnot palasi neuvottelemasta herra Flaubertin kanssa pian jälkeen kello neljän.
"Kaikki on järjestetty", sanoi hän. "Huomenaamulla päivän sarastaessa — syrjäisellä paikalla tiellä Etampsin läheisyydessä. Joistakin mieskohtaisista syistä herra Flaubert halusi sitä, enkä minä vastustellut."
"Hyvä on!" oli Tarzanin ainoa huomautus. Hän ei sitten enää viitannut asiaan edes epäsuorasti. Sinä iltana hän kirjoitti useita kirjeitä ennen levolle menoaan. Suljettuaan ne sinetillä ja kirjoitettuaan niihin osoitteet hän pani ne kaikki D'Arnotille osoitettuun koteloon. Hänen riisuutuessaan D'Arnot kuuli hänen hyräilevan balettilaulua.
Ranskalainen noitui hiljaa itsekseen. Hän tunsi itsensä kovin onnettomaksi, sillä hän oli varma, että nouseva aurinko huomenaamulla valaisisi Tarzanin hengetöntä ruumista. Häntä kiusasi nähdä Tarzan niin huolettomana.
"Tämä on mitä sivistymättömin tunti toistensa tappamiseksi", huomautti apinamies, kun hänet aamun pikkutunneilla herätettiin mukavasta vuoteestansa. Hän oli nukkunut hyvin, ja niinpä hänestä tuntui, että hänen päänsä oli tuskin koskettanut pielusta, ennenkuin hänen palvelijansa hänet kunnioittavasti herätti. Hänen huomautuksensa oli tarkoitettu D'Arnotille, joka seisoi täysissä pukimissaan Tarzanin makuuhuoneen oviaukossa.
D'Arnot oli tuskin ollenkaan nukkunut koko yönä. Hän oli hermostunut ja senvuoksi kärtyisä.
"Luullakseni te nukuitte kuin vauva kaiken yötä", sanoi hän.