"Se olisi murhaa", vastasi de Coude. "Mutta mitä vääryyttä olette vaimolleni tehnyt? Hän vannoi minulle, että…"
"En minä sellaista tarkoita", vastasi Tarzan nopeasti. "Itse näitte kaiken pahan, mitä välillämme tapahtui. Mutta se riitti luomaan varjon hänen nimeensä ja tärvelemään sellaisen miehen onnen, jota vastaan en kantanut mitään kaunaa. Syy oli kokonaan minussa, ja niinpä haluankin sen sovitukseksi tänä aamuna kuolla. Olen pahoillani, että monsieur ei olekaan niin ihmeellinen tarkk'ampuja kuin minulle uskoteltiin."
"Sanotte, että syy on kokonaan teidän?" lausui de Coude innokkaasti.
"Kokonaan minun, hyvä herra. Vaimonne on täysin puhdas nainen. Hän rakastaa ainoastaan teitä. Se, mitä näitte, oli kokonaan minun syyni. Mutta sinne saapumiseni ei ollut kreivitär de Couden syy eikä omanikaan. Tässä on paperi, joka sen ehdottomasti todistaa", ja Tarzan veti taskustaan Rokoffin kyhäämän ja allekirjoittaman tunnustuksen.
De Coude otti sen ja luki. D'Arnot ja herra Flaubert olivat astuneet lähelle. He olivat uteliaita näkemään omituisen kaksintaistelun lopun. Kukaan ei puhunut, ennenkuin de Coude oli lukenut saamansa asiakirjan, jolloin hän vilkaisi Tarzaniin ja sanoi:
"Te olette hyvin urhea ja ritarillinen mies. Kiitän Jumalaa, etten teitä surmannut."
De Coude oli ranskalainen. Ranskalaiset ovat herkkiä. Kreivi kietoi käsivartensa Tarzanin kaulaan ja syleili häntä. Herra Flaubert syleili D'Arnotia. Ketään ei ollut tohtoria syleilemässä. Kenties tämä siitä närkästyneenä riensikin väliin vaatien, että hänen sallittaisiin sitoa Tarzanin haavat.
"Tähän herraan osui ainakin yksi luoti, ehkä kaikki kolme", sanoi hän.
"Kaksi", selitti Tarzan. "Toinen vasempaan olkapäähän ja toinen vasempaan kylkeen — molemmat luullakseni vain lihashaavoja."
Mutta tohtori pakotti hänet oikaisemaan itsensä nurmikolle ja puuhaili hänen kanssaan, kunnes haavat oli puhdistettu ja verenvuoto tukittu.