Yhtenä seurauksena tästä kaksintaistelusta oli, että kaikki palasivat D'Arnotin autossa parhaina ystävinä Pariisiin. De Coude tunsi mielensä niin keventyneeksi saatuaan tämän kahdenkertaisen vakuutuksen vaimonsa uskollisuudesta, ettei häneen jäänyt minkäänlaista kaunaa Tarzania vastaan. Tosin oli jälkimäinen ottanut päälleen paljoa suuremman syyosuuden kuin hänelle oikeastaan kuului, mutta jos hän olikin hiukan valehdellut, saattoi sen antaa anteeksi, sillä hän valehteli ritarillisesti.
Apinamies määrättiin muutamiksi päiviksi vuoteeseensa. Hänestä se oli hupsua ja joutavaa, mutta tohtori ja D'Arnot vaativat sitä niin hartaasti, että hän heitä miellyttääkseen myöntyi, vaikka pelkkä tuo ajatuskin häntä nauratti.
"Tämä on lystikästä", sanoi hän D'Arnotille. "Virua vuoteessa neulanpistosta! Silloin kun Bolgani, gorillakuningas, pienenä poikapahaisena ollessani repi minut miltei palasiksi — oliko minulla silloin mukava, pehmeä vuode levätäkseni? Ehei, vain viidakon kostea, mätänevien kasvien peittämä maa. Jonkun rehevän pensaan alla makasin vuorokausia ja viikkoja, hoivaajanani ainoastaan Kaala — uskollinen Kaala-poloinen, joka torjui hyönteiset haavoiltani ja piti petoeläimiä loitolla.
"Kun pyysin vettä, toi hän sitä omassa suussaan, — se oli hänen ainoa keinonsa. Ei ollut sterilisoitua haavaharsoa, ei antiseptistä sideainetta — ei mitään, mikä ei olisi saattanut rakasta tohtoriamme suunniltaan, jos olisi ollut näkemässä."
Mutta aika kului pian, ja Tarzan oli jalkeilla ennen kuin sitä aavistikaan. De Coude oli käynyt useita kertoja hänen luonaan ja kuullessaan, että Tarzan halusi jonkinlaista työtä, lupasi katsoa, mitä asian hyväksi voitaisiin tehdä.
Ensimmäisenä päivänä, jona Tarzanin sallittiin lähteä ulos, hän sai sanoman de Coudelta, joka pyysi häntä sinä iltapäivänä käymään toimistossaan.
Tarzan tapasi kreivin häntä odottelemassa, sai hyvin miellyttävän vastaanoton, ja herra de Coude onnitteli häntä siitä, että hän taas jo oli jalkeilla. Kumpikaan ei ollut milloinkaan maininnut kaksintaistelusta tai sen syystä sen aamun jälkeen, jolloin se oli suoritettu.
"Luulen löytäneeni jotakin juuri sopivaa teille, herra Tarzan", sanoi kreivi. "Se on hyvin luottamuksellinen ja vastuunalainen toimi, joka myöskin vaatii melkoista ruumiillista rohkeutta ja urheutta. En voi kuvitella mielessäni siihen sopivampaa miestä kuin juuri te olette, herra Tarzan. Se vaatii paljon matkustamista, ja myöhemmin se saattaa auttaa teitä paljoa parempaan asemaan — ehkä diplomaattikunnassa.
"Ensimmältä, vain lyhyen aikaa, olette erityisenä asiamiehenä sotaministeriön palveluksessa. No, menkäämme sen herran luo, joka tulee päälliköksenne. Hän voi selittää teille velvollisuutenne paljoa paremmin kuin minä, ja sitten voitte päättää, haluatteko ottaa toimen vastaan vai ettekö."
De Coude itse saattoi Tarzanin kenraali Rochéren toimistoon. Tämä oli sen virkakunnan päällikkö, johon Tarzan kuuluisi, jos hän ottaisi toimen vastaan. Sitten kreivi jätti hänet, ensin mitä innokkaimmin kuvailtuaan kenraalille apinamiehen monia avuja, jotka tekisivät hänet sopivaksi puheena olevaan tehtävään. Puolta tuntia myöhemmin Tarzan astui ulos toimistosta saatuaan elämänsä ensimmäisen virkanimityksen. Aamulla hänen oli palattava saamaan lisäohjeita, vaikka kenraali Rochére jo olikin aivan selvästi lausunut, että Tarzan saattoi valmistautua lähtemään Pariisista melkein määräämättömäksi ajaksi, mahdollisesti jo huomenna.