Mitä iloisemmalla mielellä Tarzan riensi kotiin ilmoittaakseen tämän hyvän uutisen D'Arnotille. Vihdoinkin olisi hänestä jotakin hyötyä maailmassa, mutta parasta oli se, että hän saisi matkustella ja nähdä maailmaa.
Hän saattoi tuskin odottaa, kunnes ehti oikein sisälle D'Arnotin arkihuoneeseen, kertoakseen iloisen uutisen. D'Arnot ei ollut yhtä mielissään.
"Teitä näkyy riemastuttavan lähteä Pariisista, niin ettemme kenties näe toisiamme kuukausimääriin. Te, Tarzan, olette perin kiittämätön!" Ja D'Arnot nauroi.
"Ei, Paul; minä olen pieni lapsi. Minulla on uusi lelu, ja minua kutkuttaa ihan kuollakseni."
Ja niin tapahtui, että Tarzan seuraavana päivänä matkusti Pariisista
Marseillea ja Orania kohti.
SEITSEMÄS LUKU
Sidi Aissan tanssijatyttö
Tarzanin ensimmäinen tehtävä ei juuri näyttänyt tulevan kiihoittavaksi eikä olevan tärkeäkään. Muuatta spahi-luutnanttia oli hallituksella syytä epäillä sopimattomista suhteista erään Euroopan suurvallan kanssa. Tämä luutnantti, nimeltä Gernois, joka nykyisin oli komennettuna Sidi-bel-Abbesiin, oli hiljattain kuulunut yleisesikuntaan, jossa hänen tavallisten tehtäviensä yhteydessä paljon tärkeitä sotilaallisia tietoja oli joutunut hänen haltuunsa. Näistä tiedoista hallitus epäili tuon suurvallan hierovan kauppaa upseerin kanssa.
Epäluulo luutnanttia vastaan oli herännyt pelkästä hämärästä vihjauksesta, jonka tunnettu pariisitar oli mustasukkaisuuden puuskassa viskannut. Mutta yleisesikunnat ovat arkoja salaisuuksistaan ja kavallus niin vakava asia, että pelkkää vihjaustakaan sellaiseen ei voida huoleti sivuuttaa. Ja niinpä Tarzan oli saapunut Algeriaan amerikkalaiseksi metsästäjäksi ja matkustajaksi puettuna, pitääkseen tarkasti silmällä luutnantti Gernoisia.
Hän oli suurella riemulla odotellut jälleen näkevänsä rakkaan Afrikansa, mutta nämä sen pohjoiset seudut olivat niin erilaiset kuin hänen troopillinen viidakkokotinsa, että hän kotiinpaluuliikutusta kokeakseen olisi yhtä hyvin voinut matkustaa takaisin Pariisiin. Oranissa hän vietti päivän samoillen arabialaisen kaupunginosan ahtailla, käyrillä kujilla ja nauttien omituisista nähtävyyksistä. Seuraavana päivänä hän oli Sidi-bel-Abbesissa, missä esitti suosituskirjeensä sekä sivili- että sotilasvirkailijoille; mutta niistä papereista ei käynyt matkan todellinen tarkoitus ilmi.