Hetkistä myöhemmin Tarzan astui tarjoiluhuoneeseen, mutta miehet olivat lähteneet, eikä hän nähnyt heistä mitään takana olevalla kadullakaan, vaikka hän muutamien verukkeiden nojalla poikkesi eri myymälöihin ennenkuin lähti ratsastamaan joukko-osaston jälkeen, joka nyt oli saanut melkoisen etumatkan. Hän ei saavuttanut sitä, ennenkuin pääsi vähän jälkeen puolenpäivän Sidi Aissaan, jossa sotilaat levähtivät tunnin verran. Täällä hän tapasi Gernoisin osaston mukana, mutta ei nähnyt jälkeäkään muukalaisesta.
Sidi Aissassa oli markkinat, ja erämaasta saapuvat lukemattomat kameelikaravaanit ja torilla liikehtivät arabialaislaumat herättivät Tarzanissa palavan halun jäädä päiväksi sinne, voidakseen paremmin tutustua näihin erämaan poikiin. Niinpä spahi-komppania sinä iltapäivänä ratsastikin Bu Saadaan ilman häntä. Hän kulutti iltapäivä-tunnit pimeään asti samoillen torilla nuoren, Abdul-nimisen arabialaisen kanssa, jota majatalon isäntä oli hänelle suositellut luotettavana palvelijana ja tulkkina.
Täällä Tarzan osti paremman ratsun kuin hänen Buirassa hankkimansa, ja antautuen keskusteluun komean arabialaisen kanssa, jolle eläin oli kuulunut, hän sai tietää, että myyjä oli Kadur-ben-Saden, kaukana, Djelfan eteläpuolella asuvan erämaan-heimon sheikki. Abdulin välityksellä Tarzan kutsui uuden tuttavansa päivälliselle kanssaan. Heidän tunkiessaan torin täyttäväin kaupustelija-, kameeli-, aasi- ja hevosjoukkojen välitse baabelimaisen ääntenhälinän keskellä nykäisi Abdul Tarzania hihasta.
"Katsokaahan taaksemme, herra", sanoi hän osoittaen olentoa, joka Tarzanin kääntyessä hävisi kameelin taakse. "Hän on seuraillut meitä koko iltapäivän", jatkoi Abdul.
"Näin vain vilahduksen tummansiniseen burnusiin ja valkoiseen turbaaniin puetusta arabialaisesta", vastasi Tarzan. "Häntäkö tarkoitat?"
"Niin. Minä epäilin häntä, koska hän näyttää muukalaiselta täällä eikä hänellä ole muuta hommaa kuin hiiviskellä perässämme, mikä ei ole rehellisen arabialaisen tapaista, ja myöskin siksi, että hän pitää kasvojensa alempaa osaa kätkettynä, joten ainoastaan silmät näkyvät. Hän on varmaan häijy mies, sillä muutoin hänellä olisi jotakin rehellistä omaa hommaa, mihin käyttäisi aikansa."
"Sitten hän on väärillä jäljillä, Abdul", vastasi Tarzan. "Sillä kellään täällä ei voi olla mitään valittamista minua vastaan. Olen ensi kertaa maassanne, eikä minua tällä seudulla kukaan tunne. Hän huomaa pian erehdyksensä ja lakkaa meitä väijymästä."
"Jollei ehkä ole ryöstönaikeissa", vastasi Abdul.
"Siinä tapauksessa emme voi muuta kuin odottaa, kunnes hän on valmis yrittämään meihin käsiksi", nauroi Tarzan, "ja takaanpa, että hän saa kyllänsä rosvoamisesta, nyt kun tiedämme olla varuillamme", ja hän karkoitti asian mielestään, mutta siitä oli tulossa hänelle muistutus mitä odottamattomimman tapauksen yhteydessä, ennenkuin monta tuntia oli kulunut.
Kun Kadur ben Saden oli syönyt hyvän päivällisen, valmistausi hän lähtemään isäntänsä luota. Juhlallisin ystävyyden vakuutuksin hän kutsui Tarzania vieraakseen villille alueelleen, jossa antilooppeja, hirviä, metsäsikoja, panttereita ja leijonia olisi vielä riittävästi tavattavissa innokasta erämiestä vietelläkseen.