"Hän sanoo, että 'kristitty koira' solvasi hänelle kuuluvaa uled-nailia. Hän etsii riitaa, m'sieur."
"Sano hänelle, että minä en solvannut hänen uled-nailiansa enkä ketään muutakaan niistä ja että soisin hänen jättävän minut rauhaan. Minulla ei ole riidanaihetta häntä vastaan eikä hänellä minua vastaan."
"Hän sanoo", vastasi Abdul tulkittuaan Tarzanin ilmoituksen arabialaiselle, "että te ette ole ainoastaan koira, vaan koiran poikakin ja että isoäitinne oli hyeena. Syyttää teitä valehtelijaksi."
Tämä torailu oli herättänyt huomiota lähellä olevissa, ja tuota herjaussanain tulvaa seuraavan ivanaurun purskahdukset osoittivat selvästi yleisön enemmistön myötätunnon suunnan.
Tarzan ei pitänyt siitä, että hänelle naurettiin, eikä myöskään arabialaisen hänestä käyttämistä nimityksistä, mutta mitään vihan merkkiä osoittamatta hän nousi paikaltaan penkiltä. Puolittainen hymy värähteli hänen huulillaan, mutta äkkiä iski mahtava nyrkki härnäävää arabialaista kasvoihin, ja iskua tukivat apinamiehen kauheat lihakset.
Heti kun mies kaatui, hyökkäsi puoli tusinaa hurjaa maurilaista huoneeseen kadulta, missä nähtävästi olivat kahvilan edustalla odotelleet vuoroansa, huutaen: "Tappakaa uskoton!" ja: "Nujertakaa kristitty koira!" ja astuivat suoraan Tarzania kohti.
Joukko nuorempia arabialaisia yleisön joukosta hypähti jaloilleen yhtyäkseen hyökkäykseen aseetonta valkoihoista vastaan. Tarzanin ja Abdulin tunki huoneen perälle pelkkä hyökkääjäin lukumäärä. Nuori arabialainen pysyi uskollisena herralleen ja taisteli hänen vieressään, paljastettu veitsi kädessä.
Hirvittävillä iskuilla kaatoi apinamies kaikki, jotka tulivat hänen voimakkaiden käsiensä ulottuville. Hän taisteli tyynesti ja sanaa sanomatta, sama hymyn aihe huulilla kuin silloin, kun hän nousi nutistamaan miehen, joka oli häntä herjannut. Näytti mahdottomalta, että hän tai Abdul voisi säästyä hengissä heitä ympäröivien kamalien miekkain ja puukkojen sekamelskassa, mutta juuri hyökkääjäin lukumäärä osoittautuikin heidän parhaaksi suojamuurikseen. Niin tiukkaan sullottu oli kirkuva, sadatteleva rahvaslauma, että mitään aseita ei voitu edullisesti käyttää, eikä kukaan arabialaisista tohtinut ampua peläten haavoittavansa maanmiehiään.
Vihdoin Tarzanin onnistui siepata yksi sitkeimmistä hyökkääjistä. Nopealla nykäisyllähän riisui mieheltä aseet ja pitäen häntä sitten kilpenä edessään perääntyi verkalleen Abdulin kanssa pienelle, sisempään pihaan vievälle ovelle. Kynnyksellä hän pysähtyi hetkiseksi ja kohottaen sätkyttelevän arabialaisen päänsä yläpuolelle paiskasi hänet kuin heittokoneesta vasten päällekarkaavien toverien naamoja.
Sitten Tarzan ja Abdul astuivat puolihämärään pihaan. Säikähtyneet uled-nailit kyyristelivät kunkin kammioon vievien portaitten yläpäässä. Pihan ainoana valaistuksena oli torkkuvat kynttilät, joita kukin tyttö oli niiden oman talin avulla kiinnittänyt puiseen ovenpeiliinsä, paremmin näytelläkseen sulojaan niille, jotka sattuisivat astumaan pimeän, rakennuksien ympäröimän pihan poikki.