"Ne odottavat pimeän tuloa", sanoi Kadur ben Saden.
Ja pimeä tuli ennenkuin he ehtivät Bu Saadaan. Viimeisellä vilahduksella, jonka Abdul näki noista heitä vainoavista kolkoista valkoviittaisista olennoista, juuri ennenkuin hämärä teki mahdottomaksi heitä eroittaa, oli näyttänyt siltä, että he nopeasti lyhensivät välimatkaa. Hän kuiskasi sen Tarzanille, kun ei tahtonut tehdä tyttöä levottomaksi. Apinamies vetäytyi hänen taakseen.
"Sinä ratsastat edeltä muiden kanssa, Abdul", sanoi Tarzan. "Tämä on minun riitani. Minä odotan lähimmässä sopivassa kohdassa ja tutkin noita miehiä."
"Sitten odottaa Abdul vieressäsi", vastasi nuori arabialainen, jota mitkään uhkaukset tai käskyt eivät saaneet luopumaan päätöksestään.
"Hyvä sitten", vastasi Tarzan. "Tässä on niin sopiva paikka kuin toivoa saattaa. Täällä on kallioita tämän mäen huipulla. Voimme jäädä tänne ja 'esitellä' itsemme noille herrasmiehille, kun he saapuvat."
He pysähdyttivät hevosensa ja astuivat satulasta. Toiset, jotka ratsastivat edeltä, olivat pimeässä jo ehtineet heidän näkyvistään. Etäämpää välkkyivät valot Bu Saadasta. Tarzan otti kiväärinsä sen tupesta ja irroitti revolverin kotelosta. Hän käski Abdulin vetäytyä kallion taakse ja viedä hevoset sinne suojaan, jotta eivät joutuisi vihollisten maalitauluksi, jos nämä ampuisivat. Nuori arabialainen oli noudattavinaan käskyä, mutta sidottuaan molemmat eläimet lujasti matalaan pensaaseen hän hiipi takaisin ja heittäytyi vatsalleen muutaman askeleen päähän Tarzanin taakse.
Apinamies seisoi suorana keskellä tietä ja odotteli. Eikä hänen tarvinnut kauan odottaa. Nelistäväin hevosten kavioiden kapsetta alkoi äkkiä kuulua pimeästä hänen alapuoleltaan, hetkistä myöhemmin hän eroitti liikkuvia vaaleampia täpliä yön tummaa taustaa vasten.
"Seis", huusi hän, "taikka me laukaisemme!"
Valkoiset hahmot pysähtyivät äkkiä, ja seurasi hetkisen hiljaisuus. Sitten kuului neuvottelun supinaa, ja kuin peikot hajaantuivat aavemaiset ratsastajat joka taholle. Äänetön erämaa ympäröi häntä jälleen, mutta se oli kohtalokasta, pahaenteistä hiljaisuutta.
Abdul kohottausi toiselle polvelleen. Tarzan heristi viidakon kouluttamia korviaan, ja pian hän kuuli hevosten astuntaa niiden liikkuessa pehmeästi hiekassa hänestä itään, länteen, pohjoiseen ja etelään. Heidät oli saarrettu. Sitten kuului laukaus siltä suunnalta, johon hän katseli, luoti viuhahti ilmassa hänen päänsä yli, ja hän ampui vihollisen pyssynliekkiä kohti.