Äkkiä tärisytti äänetöntä erämaata nopea pyssyjen pamahtelu joka suunnalta. Abdul ja Tarzan laukaisivat leimahduksia kohti. He eivät vielä voineet nähdä vihollisiansa. Sitten selvisi, että hyökkääjät saartoivat heidän asemaansa, saapuen yhä lähemmäksi, kun alkoivat havaita vastustajain vähälukuisuuden.
Mutta joku tuli liian lähelle, sillä Tarzan oli tottunut käyttämään silmiään viidakkoyön pimeydessä, jota täydellisempää pimentoa ei tällä puolen haudan ole. Kuului tuskan pamahdus, ja ratsastaja putosi satulasta.
"Epäsuhde on tasaantumassa, Abdul", virkkoi Tarzan hiljaa naurahtaen.
Mutta he olivat vieläkin liian vähäväkiset, ja kun viisi jäljellä olevaa ratsumiestä annetusta merkistä hyökätä humahti suoraan kohti, näytti siltä, että ottelu saisi pikaisen lopun. Sekä Tarzan että Abdul juoksivat kallioiden suojaan voidakseen pitää vihollisen edessään. Syntyi tömisevää kavioiden kapsetta, kuului yhteislaukauksia molemmilta puolin, ja arabialaiset vetäytyivät takaisin toistaakseen liikkeensä; mutta nyt oli ainoastaan neljä kahta vastaan.
Muutamaan minuuttiin ei kuulunut mitään ääntä ympäröivästä pimeydestä. Tarzan ei tiennyt, olivatko arabialaiset jo mielestään menettäneet kylliksi ja luopuneet taistelusta vai väijyivätkö loitompana tien varrella, hyökätäkseen heidän kimppuunsa, kun he jatkaisivat matkaansa Bu Saadaa kohti. Mutta kauan hänen ei tarvinnut olla epätietoinen, sillä kaikilta suunnilta kuului nyt uuden hyökkäyksen melske. Tuskin kuitenkin oli ensimmäinen kerta ammuttu, kun kymmenkunta laukausta pamahti arabialaisten takaa. Uuden kiistapuolen hurjat huudot kajahtivat ja tanner tömisi monien hevosten askeleista Bu Saadan tiellä.
Arabialaiset eivät jääneet ottamaan selvää siitä, keitä tulijat olivat. Lähtiessään ampuen yhteislaukauksen, silloin kun hyökkäsivät aseman ohi, jota Tarzan ja Abdul pitivät hallussaan, ne karauttivat tietä pitkin Sidi Aissaan päin. Hetkistä myöhemmin ratsasti Kadur ben Saden miehineen esiin.
Vanha sheikki tunsi sydämensä huojentuneeksi kuullessaan, etteivät Tarzan ja Abdul olleet saaneet naarmuakaan. Eivät edes heidän hevosensa olleet haavoittuneet. Nyt etsittiin Tarzanin luodeista kaatuneet miehet, ja havaitessaan, että molemmat olivat kuolleet, he jättivät ne paikoilleen virumaan.
"Miksi ette sanonut minulle, että aioitte niitä väijyä?" kysyi sheikki loukkaantuneella äänellä. "Olisimme voineet kaataa heidät kaikki, jos kaikki seitsemän olisimme pysähtyneet heitä kohtaamaan."
"Silloin olisi ollut turha pysähtyä ollenkaan", sanoi Tarzan, "sillä jos olisimme vain ratsastaneet eteenpäin Bu Saadaa kohti, olisivat he tuotapikaa yllättäneet meidät ja olisimme kaikin saaneet otella. Juuri estääkseni omaa riitaani tulemasta muiden turmaksi, pysähdyimme Abdul ja minä kysymään, mitä he tahtoivat. Enkähän hennonnut tytärtänne suotta saattaa kuuden miehen ampumatarkkuuden koetauluksi."
Kadur ben Saden kohautti olkapäitään. Hän ei pitänyt siitä, että hänet oli vietelty väistämään taistelua.