Gernois irvisti ja päästi sihisevän kirouksen.
"Vielä yksi pieni suoritus", jatkoi Rokoff, "sekä haluamani paperit, ja minä annan teille kunniasanani, etten sittemmin enää koskaan pyydä teiltä ropoakaan enkä muuta tiedonantoa".
"Ja siihen teillä on hyvät syynne", murahti Gernois. "Se, mitä pyydätte, vie minulta viimeisen roponi ja ainoan arvokkaan sotilaallisen salaisuuden, mikä minulla on hallussani. Teidän tulisi minulle tiedosta maksaa eikä sen lisäksi kiristää minulta vielä rahoja."
"Minä maksan teille pitämällä kieleni kahleissa", vastasi Rokoff. "Mutta päättäkäämme! Tahdotteko vai ettekö tahdo? Annan teille kolme minuuttia miettimisaikaa. Jollette myönny, niin lähetän tänä iltana komentajallenne kirjelapun, joka johtaa samaan häväistykseen, minkä Dreyfus kärsi — ainoana eroituksena vain, että hän kärsi syyttömästi."
Hetkisen istui Gernois pää kumarassa. Vihdoin hän nousi. Hän veti kaksi paperia povestaan.
"Tässä", sanoi hän toivottomasti, "ne olivat minulla valmiina, sillä minä tiesin, että tämä olisi ainoa ratkaisu". Hän ojensi ne venäläiselle.
Rokoffin julmia kasvoja valaisi häijy, ahne ilme.
"Teitte viisaasti, Gernois", sanoi hän. "En minä teitä enää häiritse — jollette satu keräämään jälleen rahoja tai tietoja", ja hän irvisti.
"Sitä ette koskaan tee, koira!" sähisi Gernois. "Ensi kerralla minä tapan teidät. Olin vähällä tehdä sen tänä iltana. Tunnin ajan istuin ennen tänne tuloani nämä kaksi paperia edessäni pöydällä. Niiden vieressä oli panostettu revolverini. Koetin ratkaista edellisetkö vai jälkimmäisen ottaisin mukaani. Ensi kerralla valinta on helpompi, sillä minä olen jo tehnyt päätökseni. Läheltä jo hipaisi tänä iltana, Rokoff; älkää kiusatko kohtaloa toistamiseen."
Sitten Gernois nousi lähteäkseen. Tarzanilla oli tuskin aikaa pudottautua sulakkeelle ja häipyä varjoon etäämmälle ovesta. Sentään hän tuskin toivoi välttävänsä ilmituloa. Sillake oli kovin kapea, ja vaikka hän litistäysi seinää vasten sen ulkoreunalla, oli hän tuskin enempää kuin jalan päässä oviaukosta. Melkein heti avautui ovi ja Gernois astui ulos. Rokoff oli hänen takanaan. Kumpikaan ei puhunut. Gernois oli astunut ehkä kolme askelta portaita alaspäin, kun hän pysähtyi ja puoliksi kääntyi ikäänkuin palatakseen huoneeseen.