Tarzan tiesi, että ilmitulo olisi välttämätön. Rokoff seisoi vielä kynnyksellä jalan päässä hänestä, mutta hän katseli vastakkaiseen suuntaan, Gernoisia kohti. Sitten upseeri, kaiketikin muuttaen taas mieltään, jatkoi matkaansa alaspäin. Tarzan saattoi kuulla Rokoffin huokaisevan helpotuksesta. Hetkistä myöhemmin palasi venäläinen huoneeseen ja sulki oven.
Tarzan odotti, kunnes Gernois oli hyvin ehtinyt päästä äänen kantamattomiin, ja astui sitten huoneeseen. Hän oli Rokoffin vieressä ennenkuin mies ehti nousta tuolilta, jolla istui tarkastellen Gernoisilta saamaansa paperia. Kun hän kohotti silmänsä ja äkkäsi apinamiehen kasvot, muuttui hän itse lyijynharmaaksi.
"Tekö!" sopersi hän.
"Minä", vastasi Tarzan.
"Mitä te haluatte?" kuiskasi Rokoff, sillä katse apinamiehen silmissä säikähdytti häntä. "Oletteko tullut minut tappamaan? Ette uskalla. Teidät mestattaisiin giljotiinilla. Te ette tohdi tappaa minua."
"Minä tohdin tappaa teidät, Rokoff", vastasi Tarzan, "sillä kukaan ei tiedä, että olette täällä, tai että minä olen täällä, ja Paulvitsh kertoisi, että teidät surmasi Gernois. Minä kuulin teidän sanovan niin Gernoisille. Mutta se ei minuun vaikuttaisi, Rokoff. En välitä, tietääkö joku, että olen teidät tappanut; teidän tappamisenne olisi minulle nautinto, joka yllin kyllin korvaisi kaiken mahdollisen rangaistuksen. Te, Rokoff, olette halveksittavin, viheliäisin pelkuri, mistä koskaan olen kuullut. Teidät pitäisi tappaa. Minä tappaisin teidät kovin mielelläni", ja Tarzan astui lähemmäksi.
Rokoffin hermot olivat pingoittuneet äärimmilleen. Hän riensi parahtaen viereistä huonetta kohti, mutta apinamies oli hänen niskassaan, kun harppaus oli vasta puoliksi tehty. Rautaiset sormet etsivät hänen kurkkuaan — kurja pelkuri vinkui kuin pistetty sika, kunnes Tarzan oli sulkenut hänen ilmaläppänsä. Sitten apinamies kohotti hänet seisaalle, yhä kuristaen häntä. Venäläinen sätkytteli turhaan — hän oli kuin vauva Apinain Tarzanin mahtavassa puristuksessa.
Tarzan pani hänet tuolille ja, paljoa ennen kuin oli pelkoa miehen kuolemisesta, hellitti otteensa. Kun venäläisen yskänpuuska oli vaimentunut, puhui Tarzan hänelle jälleen.
"Olen antanut teidän maistaa kuoleman tuskia", sanoi hän. "Mutta minä en tapa teitä — tällä kertaa. Minä säästän teidät yksinomaan erittäin kunnollisen naisen vuoksi, jonka suurena onnettomuutena oli syntyä samasta äidistä kuin te. Mutta minä säästän teidät vain tämän kerran hänen tähtensä. Jos joskus kuulen, että olette jälleen häirinnyt häntä tai hänen puolisoansa, jos joskus häiritsette minua jälleen, jos kuulen teidän palanneen Ranskaan tai johonkin Ranskan alusmaahan, niin otan ainoaksi työkseni tavoittaa teidät ja lopettaa tänä iltana aloittamani kuristamisen." Sitten hän kääntyi pöytään, jolla paperit vielä olivat. Hänen ottaessaan ne siitä Rokoff tuijotti kauhistuneena.
Tarzan tutki sekä shekin että toisen paperin. Hän kummastui viimemainitun sisältämistä tiedoista. Rokoff oli osaksi lukenut sen, mutta Tarzan tiesi, että kukaan ei voinut muistaa siinä olevia merkillisiä seikkoja ja numeroita, jotka tekivät sen todella arvokkaaksi Ranskan viholliselle.