"Nämä ovat mielenkiintoisia esikunnan päällikölle", sanoi hän pistäessään paperit taskuunsa.
Rokoff voihki. Hän ei tohtinut kirota ääneensä.
Seuraavana aamuna ratsasti Tarzan pohjoiseen, matkallaan Buiraan ja Algeriin. Hänen ratsastaessaan hotellin ohi seisoi luutnantti Gernois verannalla. Kun hänen silmänsä kohtasivat Tarzanin, muuttuivat hänen kasvonsa valkoisiksi kuin liitu. Apinamies olisi suonut, että tätä kohtausta ei olisi sattunut, mutta hän ei voinut sitä välttää. Hän tervehti upseeria ratsastaessaan ohi. Konemaisesti vastasi Gernois tervehdykseen, mutta nuo kaameat, ammottavat silmät seurasivat ratsastajaa ja niiden ainoana ilmeenä oli kauhu. Oli ikäänkuin kuollut mies olisi katsellut aavetta.
Sidi Aissassa Tarzan tapasi ranskalaisen upseerin, johon oli tutustunut äskeisin kaupungissa oleskellessaan.
"Te lähditte Bu Saadasta aikaisin?" kysyi upseeri. "Ette siis ole kuullut Gernois-poloisesta?"
"Hän oli viimeinen, jonka näin sieltä ratsastaessani", vastasi
Tarzan. "Mitä hänestä?"
"Hän on kuollut; hän ampui itsensä kello kahdeksan tienoissa tänä aamuna."
Kahta päivää myöhemmin Tarzan pääsi Algeriin. Siellä hän kuuli, että hänen oli odotettava kaksi päivää ennenkuin pääsisi Kap-kaupunkiin lähtevään laivaan. Hän käytti aikansa kirjoittamalla täyden selostuksen toiminnastaan. Rokoffilta riistämiänsä salaisia papereita hän ei liittänyt mukaan, sillä hän ei tohtinut jättää niitä omasta hallustaan ennenkuin oli valtuutettu luovuttamaan ne jollekulle toiselle asiamiehelle tai itse palaisi Pariisiin ja toisi ne mukanaan.
Kun Tarzan nousi laivaansa odotuksen jälkeen, joka hänestä oli ollut mitä ikävin, tarkkasi kaksi miestä häntä yläkannelta. Molemmat olivat muodikkaasti puetut ja sileiksi ajellut. Pitemmällä oli hiekanvärinen tukka, mutta hänen kulmakarvansa olivat hyvin mustat. Myöhemmin päivällä he tapasivat Tarzanin sattumalta kannella, mutta kun toinen kiireellisesti kiinnitti toverinsa huomion johonkin merellä, olivat heidän kasvonsa käännetyt poispäin Tarzanista hänen ohi mennessään, joten hän ei nähnyt heidän piirteitänsä. Hän ei todella kiinnittänyt heihin minkäänlaista huomiota. Noudattaen päällikkönsä ohjeita oli Tarzan matkustajain luetteloon merkinnyt itsensä tekaistulla nimellä John Caldwell, Lontoo. Hän ei käsittänyt sen tarpeellisuutta ja se tuotti hänelle melkoista miettimistä. Mitähän osaa hänen oli näyteltävä Kap-kaupungissa, ihmetteli hän.
"No hyvä", ajatteli hän. "Taivaan kiitos, että olen nyt päässyt Rokoffista. Hän alkoi minua ärsyttää. Olenkohan tosiaan tulossa niin sivistyneeksi, että minulle jo alkaa kehittyä hermosto? Hän minulle sellaisen hankkisi, jos kukaan, sillähän ei taistele rehellisesti. Ei koskaan tiedä, millä uudella keinolla hän iskee. On ikäänkuin Numa, leijona, olisi yllyttänyt Tantorin, norsun, ja Histahin, käärmeen, yhtymään kanssaan liittoon minut surmatakseen. Silloin en koskaan olisi tiennyt, millä hetkellä tai kuka kulloinkin hyökkäisi kimppuuni. Mutta luontokappaleet ovat ihmisiä ritarillisempia — ne eivät alennu halpamaiseen juoneen."