Päivällisellä sinä iltana istui Tarzan nuoren naisen vieressä, jonka paikka oli kapteenin vasemmalla puolella. Kapteeni esitteli heidät.
Neiti Strong! Missä hän oli tuon nimen ennen kuullut? Se oli hyvin tuttu. Ja sitten tytön äiti antoi hänelle vihjeen puhuttelemalla tytärtään Hazeliksi.
Hazel Strong! Mitä mustoja tuo nimi herättikään. Tälle neidille osoitettu, Jane Porterin kauniin käden piirtämä kirje oli tuonut hänelle ensimmäisen sanoman naisesta, jota hän rakasti. Kuinka elävästi hän muistikaan illan, jolloin oli siepannut sen kauan sitten kuolleen isänsä majassa olevan pöydän laatikosta. Jane Porter oli siellä istunut kirjoittamassa sitä myöhään yöhön, hänen kyyröttäessään ulkona pimeässä. Kuinka neitonen tuona yönä olisikaan kauhistunut, jos olisi tiennyt, että villi viidakon elukka oli kyykistyneenä hänen ikkunansa alla tarkaten jokaista hänen liikettänsä.
Ja tämä oli Hazel Strong — Jane Porterin paras ystävätär.
KAHDESTOISTA LUKU
Laivat sivuuttavat toisensa
Siirtykäämme muutama kuukausi ajassa taaksepäin ja palatkaamme pienen pohjois-Wisconsinissa sijaitsevan rautatieaseman tuulenpieksämälle sillalle. Metsäpalojen savu riippuu matalalla seudun yli, ja sen kitkerä katku kirveltää pienen kuusihenkisen ryhmän silmiä, joka seisoo odottamassa junan saapumista, matkustaakseen sillä etelää kohti.
Kädet ristissä pitkän nuttunsa takaliepeiden alla, kävelee professori Archimedes Q. Porter edestakaisin, alati uskollisen sihteerinsä, herra Samuel T. Philanderin, valppaiden silmien häntä tarkatessa. Kahdesti hän oli muutaman viime minuutin aikana hajamielisyydessään lähtenyt raiteiden yli läheistä rämettä kohti; mutta silloin oli väsymätön herra Philander heti pelastanut hänet ja laahannut takaisin.
Jane Porter, professorin tytär, keskustelee väkinäisesti ja elottomasti William Cecil Claytonin ja Apinain Tarzanin kanssa. Lyhyt hetkinen sitten oli pienessä odotushuoneessa tapahtunut rakkaudentunnustus ja itsekieltäymys, tuhoten kahden seurassaolijan elämän ja onnen; mutta William Cecil Clayton, loordi Greystoke, ei ollut toinen näistä henkilöistä.
Neiti Porterin takana häilähteli äidillinen Esmeralda. Hänkin oli onnellinen, sillä eikö hän ollut palaamassa rakkaaseen Marylandiinsa? Hän saattoi jo hämärästi nähdä saapuvan veturin tummana hehkuvan lyhdyn sumuisen savun läpi. Miehet alkoivat koota käsilaukkuja.