"Matkustan pois Ranskan alueilta, kuten teille lupasin", vastasi toinen äreästi.
"Niin näytte tekevän", sanoi Tarzan; "mutta minä tunnen teidät liian hyvin oikein uskoakseni, että ihan sattumalta olette samassa laivassa kuin minä. Jos sen muutoin voisinkin uskoa, niin valepukunne karkoittaisi heti mielestäni sellaiset ajatukset."
"Hm", murahti Rokoff olkapäitään kohauttaen, "en käsitä, mitä se teitä liikuttaa tai mitä te sille voitte. Tämä laiva purjehtii Englannin lipulla. Minulla on sama oikeus matkustaa tässä kuin teilläkin, ja siihen nähden, että olette esittänyt tekaistun nimen, lienee minulla parempikin oikeus."
"Emme siitä väittele, Rokoff. Tahdoin vain sanoa teille, että teidän on pysyteltävä loitolla neiti Strongista. Hän on säädyllinen nainen."
Rokoff karahti tulipunaiseksi.
"Jos ette, niin minä paiskaan teidät mereen", jatkoi Tarzan. "Älkää unohtako, että minä vain odotan jotakin veruketta." Sitten hän kääntyi kantapäällään ja jätti Rokoffin seisomaan hillitystä vimmasta vavisten.
Hän ei tavannut sitten miestä päiväkausiin, mutta Rokoff ei ollut jouten. Istuen ensiluokan hytissään Paulvitshin kanssa hän sähisi ja noitui uhkaillen kostoista kauheimmalla.
"Minä viskaisin hänet mereen tänä yönä", huudahti hän, "jos olisin varma, että ne paperit eivät ole hänellä muassa. En voi sallia, että ne ehkä joutuisivat mereen hänen kanssaan. Jollet sinä, Alexis, olisi moinen hölmö ja pelkuri, niin keksisit keinon päästäksesi hänen loistohyttiinsä asiakirjoja etsimään."
Paulvitsh hymyili. "Sinä muka olet tämän osakeyhtiön neropatti, rakas
Nikolas", vastasi hän. "Mikset sinä keksi keinoa penkoaksesi herra
Caldwellin hyttiä — häh?"
Kahta tuntia myöhemmin oli kohtalo heille suopea, sillä Paulvitsh, joka aina oli vaanimassa, havaitsi Tarzanin lähtevän hytistään sulkematta sen ovea. Viisi minuuttia senjälkeen seisoi Rokoff paikalla, mistä saattoi antaa hälytyksen, jos Tarzan palasi, ja Paulvitsh tutki taitavasti apinamiehen matkatavaroita.