Hän oli juuri epätoivoissaan luopumaisillaan yrityksestä, kun äkkäsi takin, jonka Tarzan oli vastikään riisunut. Silmänräpäystä myöhemmin hänellä oli virallinen kirjekuori kädessään. Pikainen silmäys sen sisältöön toi leveän hymyn venäläisen kasvoille.
Hänen poistuttuaan hytistä ei Tarzan itsekään olisi voinut havaita, että mihinkään kapineeseen oli koskettu senjälkeen kun hän sieltä lähti. Paulvitsh oli mestari alallaan.
Kun hän oli antanut käärön Rokoffille heidän hyttinsä yksinäisyydessä, soitti isompi mies tarjoilijaa ja tilasi puoli pulloa samppanjaa.
"Meidän täytyy juhlia, rakas Alexis", sanoi hän.
"Se oli onnenpotkaus, Nikolas", selitti Paulvitsh. "Kaikesta päättäen hän pitää näitä papereita aina mukanaan, — vain sattumalta hän laiminlöi siirtää ne muuttaessaan takkia muutama minuutti sitten. Mutta tästä tulee hiton hyrinä, kun hän huomaa menetyksensä. Pelkään, että hän heti panee tapauksen sinun tiliisi. Nyt kun hän tietää, että olet laivassa, hänen epäluulonsa kohdistuu heti sinuun."
"Ei ole väliä, ketä hän epäilee — tämän illan perästä", sanoi Rokoff häijysti irvistäen.
Kun neiti Strong sinä iltana oli mennyt alas, nojasi Tarzan laivan kaiteen yli tähystellen etäälle merelle. Joka ilta hän oli niin menetellyt siitä asti kun laivaan tuli. Väliin hän seisoi sillä tavoin kokonaisen tunnin. Ja silmät, jotka olivat vaanineet hänen jokaista liikettään siitä asti kun hän Algerissa astui laivaan, tiesivät, että se oli hänen tapansa.
Hänen seisoessaan siellä tänä iltana väijyivät nuo silmät häntä. Vastikään oli viimeinen viivyttelijä lähtenyt kannelta. Oli sees yö, mutta ilman kuutamoa, — kannella saattoi töin tuskin eroittaa esineet.
Hämärästä hiipi kaksi olentoa apinamiehen taakse. Aaltojen loiske laivan kylkiä vastaan, potkurin surina ja koneiden jyskytys vaimensi heidän melkein äänettöminä lähestyvät askeleensa.
He olivat nyt aivan lähellä häntä ja kumartuivat alas kuin tuulen taivuttamina. Toinen heistä nosti kätensä ja laski sen jälleen ikäänkuin laskien sekunteja — yks' kaks' kolme! Yhtenä miehenä karkasivat molemmat uhrinsa kimppuun, kumpikin tarttui kiinni eri säärestä, ja ennenkuin Apinain Tarzan, vaikka olikin nopea kuin salama, ehti kääntyä pelastuakseen, paiskattiin hänet matalan kaiteen yli ja hän putosi Atlanttiin.