Herra Thuran nauroi herttaisesti. "Hyväinen aika, paras neiti Strong", sanoi hän. "Missäpä ihmeessä hän sitten olisi? Emme ole nähneet maata päiväkausiin."
"Tietenkin tämä on naurettavaa", myönsi tyttö. "Mutta minä en salli asian itseäni kauemmin kiusata; aion ottaa selvän siitä, missä herra Caldwell on", sanoi hän sitten ja viittasi ohimenevää tarjoilijaa luokseen.
"Se saattaa olla vaikeampaa kuin luuletkaan, rakas tyttöseni", ajatteli herra Thuran, mutta ääneen hän virkkoi: "Niin, juuri niin."
"Hakekaahan herra Caldwell, olkaa hyvä", sanoi hän tarjoilijalle, "ja ilmoittakaa hänelle, että hänen jatkuva poissaolonsa huolestuttaa hänen ystäviään".
"Olette kovin kiintynyt herra Caldwelliin", huomautti herra Thuran. "Minusta hän on mainio", vastasi tyttö. "Ja äiti on häneen ihan hullaantunut. Hän on niitä miehiä, joiden parissa tuntee olevansa täysin turvassa, — kukaan ei voisi olla luottamatta herra Cadwelliin."
Hetkistä myöhemmin palasi tarjoilija ilmoittamaan, että herra Caldwell ei ollut hytissään. "En voi löytää häntä, neiti Strong, ja" — hän epäröitsi — "olen kuullut, että hänen vuoteessaan ei viime yönä ole maattu. Kaiketi on parasta ilmoittaa asia kapteenille."
"Kaikin mokomin", huudahti neiti Strong. "Minä lähden itse kanssanne kapteenin luo. Tämä on kauheaa. Minä tiedän, että jotakin hirveätä on tapahtunut. Aavistukseni eivät sittekään olleet joutavia."
Kovin säikähtyneenä oli nuori nainen ja kiihoittuneena tarjoilija, kun he astuivat kapteenin eteen muutamaa minuuttia myöhemmin. Hän kuunteli äänettömänä heidän kertomustaan ja huolestunut ilme kuvastui hänen kasvoillaan, kun tarjoilija vakuutti hänelle, että oli etsinyt kadonnutta matkustajaa kaikkialta laivassa, missä matkustajan saattoi olettaa käyvän. "Ja oletteko varma, neiti Strong, että eilen illalla näitte jotakin putoavan mereen?" kysyi hän.
"Siitä ei ole pienintäkään epäilystä", vastasi tyttö. "En voi sanoa, että se oli ihmisruumis — mitään huutoa ei kuulunut. Se olisi saattanut olla, kuten arvelinkin, joku rojukimppu. Mutta jollei herra Caldwell ole laivassa, jään alati siihen uskoon, että hänen minä näin putoavan hyttini ikkunan ohitse." Kapteeni määräsi heti ja täydellisesti tarkastettavaksi koko laivan perästä keulaan — ei mitään loukkoa eikä lovea saisi unohtaa. Neiti Strong odotteli hänen kajuutassaan tarkastuksen tuloksia. Kapteeni teki monta kysymystä, mutta hän ei voinut kertoa hänelle kadonneesta miehestä muuta kuin mitä itse oli nähnyt lyhyen tuttavuutensa aikana laivalla. Ensi kertaa hän todella havaitsi, kuinka vähän herra Caldwell oikeastaan oli kertonut hänelle menneestä elämästään. Hän oli syntynyt Afrikassa ja saanut kasvatuksensa Pariisissa, siinä melkein kaikki, mitä neiti Strong tiesi, ja nämä laihat tiedonannot olivat olleet seurauksena hänen ihmettelystään, että englantilainen puhui kieltänsä niin huomattavan ranskalaisella korostuksella.
"Mainitsiko hän koskaan mistään vihollisista?" kysyi kapteeni.