"Ei koskaan."
"Oliko hän kenenkään muun matkustajan tuttava?"
"Vain siinä määrin kuin minunkin — tilapäisten kohtausten tuloksena laivan matkustajain kesken."
"Tuota noin… luuletteko, neiti Strong, että hän joi liiaksi?"
"Tuskinpa hän joi laisinkaan — ainakaan hän ei ollut maistellut puolta tuntia aikaisemmin kuin näin möykyn putoavan mereen", vastasi tyttö, "sillä minä olin siihen asti hänen kanssaan kannella".
"Perin omituista", sanoi kapteeni. "Hän ei minusta näyttänyt mieheltä, jota vaivasivat pyörtymyskohtaukset tai sen tapaiset. Ja jos niin olisikin ollut, on tuskin uskottavaa, että hän olisi pudonnut kokonaan laidan yli, jos olisi saanut kohtauksen nojatessaan kaidetta vasten, — pikemmin hän olisi horjahtanut sisäpuolelle, kannelle. Jollei hän ole laivassa, neiti Strong, niin hänet on heitetty laidan yli — ja se, että te ette kuullut mitään huutoa, johtaisi otaksumaan, että hän jo sitä ennen oli kuollut, että hänet oli — murhattu."
Tyttöä puistatti. Kokonaista tuntia myöhemmin palasi ensimmäinen perämies ilmoittamaan etsinnän tuloksista.
"Herra Caldwell ei ole laivassa, kapteeni", sanoi hän.
"Pelkään, että tämä on jotakin vakavampaa kuin tapaturma, herra Brently", lausui kapteeni. "Käsken teidän itse tarkastaa — ja hyvin huolellisesti — herra Caldwellin kapineet, saadaksemme selville, onko mitään syytä otaksua joko itsemurhaa tai murhaa. — Tutkikaa kaikki perin pohjin."
"Kyllä, kyllä", vastasi Brently ja lähti aloittamaan tutkimistansa.