Jospa hän vain pääsisi venäläiseen käsiksi!
Hänen samotessaan rannikolle sotaisat alkuasukkaat juoksivat kahdesti uhkaavina kylistään estääkseen hänen etenemisensä, mutta kun urosapinan synkeä huuto kajahti heidän pelästyneihin korviinsa ja suuri valkoinen jättiläinen hyökkäsi karjuen heidän päälleen, kääntyivät he ja pakenivat pensaikkoon eivätkä uskaltaneet tulla pois, ennenkuin hän oli mennyt ohi.
Vaikka eteneminen tuntui apinamiehestä kiduttavan hitaalta, koska hän arvosteli kulun vauhtia pienempien apinoiden nopeuden nojalla, eteni hän kuitenkin melkein yhtä joutuisasti kuin se ajelehtiva kanootti, joka kuljetti Rokoffia hänen edellään, joten hän tuli lahdelle ja valtameren näkyviin juuri pimeän tultua samana päivänä, kun Jane Clayton ja venäläinen saapuivat sinne sisämaasta.
Pimeys laskeutui niin raskaana mustalle joelle ja ympäröivään viidakkoon, että Tarzan ei erottanut mitään muutaman metrin päähän, vaikka hänen silmänsä olivat tottuneet näkemään pimeässä. Hänen aikomuksensa oli etsiä tänä yönä rannalta jälkiä venäläisestä ja naisesta, joka hänen mielestään oli varmasti tullut tämän edellä Ugambia alas. Hän ei osannut ajatellakaan, että Kincaid tai yleensä jokin laiva saattoi olla ankkurissa vain sadan metrin päässä hänestä, — laivalla ei näet ollut ollenkaan valoja.
Kun hän aloitti etsintänsä, herätti hänen huomiotaan äkkiä ääni, jota hän ei ollut alussa tajunnut — hän kuuli hiljaista airojen loisketta vedestä jonkun matkan päässä rannalta melkein vastapäätä sitä kohtaa, jossa hän seisoi. Hän seisoi liikkumattomana kuin patsas kuunnellen heikkoa melua.
Se häipyi pian ja sitä seurasi nariseminen, jonka apinamiehen harjaantunut korva käsitti johtuvan nahka-anturan kopsahtelusta laivan nuoraportaiden astuimia vastaan. Ja kuitenkaan ei — mikäli hän saattoi nähdä — lahdella ollut laivaa eikä voinut ollakaan lähempänä kuin tuhannen kilometrin päässä.
Hänen seisoessaan siinä tähystellen pilvisen yön pimeyteen tuli hänen korviinsa yhtäkkiä veden yli ääniä, äkillisiä ja odottamattomia, ikäänkuin iskuna vasten kasvoja — terävää ja lyhyttä laukaustenvaihtoa ja sitten naisen hätähuuto.
Vaikka Apinain Tarzan olikin haavoittunut ja vaikka äskeisten kamalien kokemusten muisto oli vielä tuore, ei hän epäröinyt, kun tuo pelästynyt huuto kuului kimeänä ja läpitunkevana hiljaisessa yössä. Yhdellä ainoalla hyppäyksellä hän suoriutui välillä olevasta pensaikosta, kuului loiskaus, kun vesi sulkeutui hänen ylitseen — ja sitten hän ui voimakkain vedoin sysimustaan yöhön, oppaana vain pettävän huudahduksen muisto ja seurana kuuman vyöhykkeen joen kammottavat asujamet.
Vene, jonka Jane oli havainnut seisoessaan vartioimassa Kincaidin kannella, oli herättänyt toisella rannalla Rokoffin huomiota ja toisella Mugambin ja hänen joukkonsa. Venäläisen huudot olivat tuoneet kanootin ensin hänen luokseen ja sitten se oli neuvottelun jälkeen käännetty Kincaidia kohti, mutta ennenkuin se oli tullut rannan ja höyrylaivan puoliväliinkään, oli jälkimäisen kannelta kajahtanut laukaus ja muuan merimies oli kanootin keulassa vaipunut kokoon ja pudonnut veteen.
Sitten merimiehet soutivat hitaammin, ja pian sen jälkeen, kun Janen luoti oli osunut toiseen seurueen jäseneen, palasi kanootti rantaan, jossa se oli niin kauan kun päivänvaloa riitti.