Nähdessään, ettei hän ollut varuillaan, hiipivät nuo kaksi merimiestä varovaisesti hänen kimppuunsa takaapäin.
Toisen miehen kenkien narina sai Janen äkkiä huomaamaan vaaran, mutta varoitus oli tullut liian myöhään.
Kun hän kääntyi, syöksyivät molemmat miehet hänen kimppuunsa ja löivät hänet kumoon kannelle. Kaatuessaan hän näki valtameren yllä olevaa valoisampaa taustaa vasten kolmannen miehen hahmon kiipeävän Kincaidin laidan yli.
Kaikkien kärsimysten jälkeen oli hänen sankarillinen taistelunsa vapauden puolesta epäonnistunut. Tukahduttaen nyyhkytyksensä hän luopui epätasaisesta ottelusta.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Kincaidin kannella
Kun Mugambi oli joukkoineen kääntynyt takaisin viidakkoon, oli hänellä varma päämäärä mielessään. Hän aikoi hankkia kanootin, jolla kuljettaisi Tarzanin pedot Kincaidin sivulle. Ennen pitkää hän löysikin, mitä etsi.
Juuri pimeän tullen hän keksi kanootin kiinnitettynä Ugambin pienen sivujoen rannalle paikkaan, josta hän oli odottanutkin löytävänsä aluksen.
Hukkaamatta aikaa hän sulloi hirveät seuralaisensa siihen ja lähti virralle. He olivat niin kiireesti sijoittuneet kanoottiin, ettei soturi huomannut, että siinä jo ennestään oli ihminen. Kyyryssä oleva hahmo, joka nukkui pohjalla, oli kokonaan jäänyt häneltä huomaamatta yön pimeydessä.
Mutta tuskin olivat he päässeet vesille, kun aivan hänen edessään olevan apinan villi murina kiinnitti hänen huomionsa värisevään ja kyyristelevään hahmoon, joka oli hänen ja suuren ihmisapinan välillä. Mugambi näki hämmästyksekseen, että hänen edessään oli alkuasukasnainen. Hän sai vaivoin apinan estetyksi käymästä naisen kurkkuun. Jonkun ajan kuluttua hänen onnistui tyynnyttää naisen pelko.