Nainen oli paennut välttääkseen avioliittoa vanhan miehen kanssa, jota hän inhosi, ja oli piiloutunut rannalta löytämäänsä kanoottiin.
Mugambi ei halunnut häntä mukaansa, mutta hän oli nyt kerta kaikkiaan siinä, ja jottei menettäisi aikaa viemällä hänet takaisin rannalle salli neekeri naisen jäädä paikalleen.
He etenivät pimeyden läpi jokea alas Ugambia ja laivaa kohti niin nopeasti kuin hänen kömpelöt seuralaisensa jaksoivat meloa. Vain vaivoin saattoi Mugambi erottaa höyrylaivan varjomaiset muodot, mutta koska se oli hänen ja valtameren välillä, näkyi se hänelle paljon paremmin kuin rannalta katsoen.
Lähestyessään hän kummastuksekseen huomasi, että se näytti vetäytyvän poispäin hänestä, ja lopuksi hän oli varma, että alus solui virtaa alas. Juuri kun hän oli kehoittamaisillaan apulaisiaan uusiin ponnistuksiin laivan saavuttamiseksi, tuli näkyviin toisen kanootin ääriviivat tuskin kolmen metrin päässä hänen oman aluksensa keulasta.
Samassa hetkessä vieraan kanootin miehet huomasivat Mugambin veneen, mutta he eivät ensimmältä nähneet siinä istuvia julmia olentoja. Muuan mies huusi veneen keulasta juuri kun kanootit olivat törmäämäisillään yhteen.
Vastaukseksi kuului pantterin uhkaavaa murinaa, ja mies huomasi katselevansa Sheetan leimuaviin silmiin — tämä oli nimittäin nostanut etukäpälänsä veneen laidalle, ollen valmiina hyppäämään toisen aluksen miehistön kimppuun.
Rokoff oivalsi heti vaaran, joka uhkasi häntä ja hänen tovereitaan. Hän käski nopeasti ampumaan toisessa kanootissa olijoita. Nämä laukaukset ja Mugambin kanootissa olleen pelästyneen alkuasukasnaisen huudahduksen olivat sekä Tarzan että Jane kuulleet.
Ennenkuin Mugambin kanootin hitaammat ja tottumattomammat soutajat olivat ehtineet käyttää hyväkseen edullista asemaansa ja vallata vihollisten kanoottia, olivat nämä lähteneet ponnistamaan virtaa alas ja meloivat henkensä kaupalla kohti Kincaidia, joka nyt oli heidän näkyvissään.
Päästyään hiekkasärkältä oli alus kääntynyt hitaaseen vastavirtaukseen, joka kulki ylöspäin pitkin Ugambin eteläistä rantaa, kääntyi sadan metrin päässä uudelleen ja yhtyi alaspäin kulkevaan virtaan. Näin vei Kincaid Jane Claytonin suoraan hänen vihollistensa käsiin.
Kun Tarzan hyppäsi jokeen, ei laiva siis ollut hänen näkyvissään, ja uidessaan pimeydessä ei hän voinut ajatellakaan, että niin likellä oli laiva. Häntä ohjasivat äänet, joiden hän kuuli tulevan kahdesta kanootista.