Miehillä ei ollut aikaa vastata, sillä äänen kuullessaan oli nuori nainen hypähtänyt pystyyn ja päästäen ilohuudon rientänyt hyökkääjää kohti.
"Tarzan!" huudahti hän.
Apinamies sinkautti merimiehet kannelle, jota pitkin he vierivät typertyneinä ja kauhistuneina vastakkaiselle puolelle laivan kaiteeseen asti, ja päästäen epäuskoisuuden huudahduksen sulki nuoren naisen syliinsä.
Mutta heille oli suotu vain lyhyt hetki tervehtimiseen.
Tuskin olivat he jälleen tunteneet toisensa, kun pilvet hajaantuivat heidän yläpuolellaan, ja he näkivät puolisen tusinaa miestä kiipeävän Kincaidin kaiteen yli laivan kannelle.
Etumaisena oli venäläinen. Kun troopillisen kuun loistavat säteet valaisivat kantta, ja hän näki, että hänen edessään oleva mies oli loordi Greystoke, komensi hän aivan hysteerisenä seuralaisiaan ampumaan heidän edessään olevia kahta ihmistä.
Tarzan työnsi Janen hytin taakse, jonka likellä he olivat olleet, ja syöksähti rajusti hypähtäen Rokoffia kohti. Venäläisen takana olleet miehet, ainakin kaksi heistä, kohottivat kiväärinsä ja ampuivat ryntäävää apinamiestä. Mutta heidän takanaan olijoilla oli muuta puuhaa — nuoratikkaita pitkin tunkeili laivaan hirveä joukko.
Ensin tuli viisi murisevaa apinaa, suuria, ihmisen kaltaisia petoja, torahampaat paljaina ja leuat kuolaa valuen. Niiden takana tuli jättiläismäinen musta soturi, pitkä keihäs välkkyen kuun valossa.
Hänen takanaan taas kiipesi ylös toisenlainen olento — peloittavin tässä julmassa joukossa — Sheeta-pantteri, leuat ammottaen ja tuliset silmät loistaen hirveätä vihaa ja verenhimoa.
Tarzaniin kohdistetut luodit osuivat harhaan, ja hän olisi seuraavassa silmänräpäyksessä ollut Rokoffin kimpussa, jollei tuo suuri pelkuri olisi livahtanut apuriensa taakse ja kiitänyt keulakantta kohti kiljuen mielettömässä kauhussaan.