Alussa oli apinamiehessä herännyt toivon kipinä, kun hän oli nähnyt ihmisapinain karvaiset ruumiit — toivon, että hän jostakin omituisesta kohtalon oikusta oli taas palannut oman heimonsa luo; mutta lähempi tarkastelu oli saanut hänet vakuutetuksi siitä, että nämä apinat olivat toista lajia.
Kun uhkaava koiras yhä kierteli itsepintaisesti loikkien apinamiehen ympärillä jokseenkin samaan tapaan kuin koirat, joiden joukkoon on tullut vieras koira, pisti Tarzanin päähän koettaa, puhuiko hänen oma heimonsa samaa kieltä kuin tämäkin, ja niin hän puhutteli eläintä Kerchakin heimon kielellä.
"Kuka olet sinä", kysyi hän, "joka uhkaa Apinain Tarzania?"
Karvainen peto näytti hämmästyneeltä. "Olen Akut", vastasi se samalla yksinkertaisella, alkeellisella kielellä, joka puhuttujen kielten asteikossa on niin alhaalla että se oli, kuten Tarzan oli otaksunut, samaa kuin sen heimon kieli, jonka keskuudessa hän oli viettänyt kaksikymmentä ensimmäistä elinvuottaan.
"Olen Akut", sanoi apina. "Molak on kuollut. Olen kuningas. Mene tiehesi, muutoin tapan sinut!"
"Sinä näit, kuinka helposti minä tapoin Molakin", vastasi Tarzan. "Siten voisin tappaa sinutkin, jos tahtoisin kuninkaaksi. Mutta Apinain Tarzan ei tahdo Akutin heimon kuninkaaksi. Hän haluaa vain elää levossa tässä maassa. Olkaamme ystäviä. Apinain Tarzan voi auttaa sinua ja sinä voit auttaa Apinain Tarzania."
"Et pysty tappamaan Akutia", vastasi toinen. "Ei kukaan ole niin suuri kuin Akut. Jollet sinä olisi tappanut Molakia, olisi Akut tehnyt sen, sillä Akut oli valmis tulemaan kuninkaaksi."
Vastaukseksi apinamies heittäytyi pedon kimppuun, jonka valppaus oli keskustelun aikana hieman vähentynyt. Silmänräpäyksessä oli Tarzan tarttunut ison apinan ranteeseen, ja ennenkuin toinen saattoi päästä käsiksi häneen, oli hän pyöräyttänyt eläimen ympäri ja hypännyt sen leveälle niskalle.
He tuiskahtivat molemmat maahan, mutta Tarzanin suunnitelma oli onnistunut niin hyvin, että ennenkuin he koskettivat maankamaraa, oli hän saanut Akutista saman otteen, joka oli katkaissut Molakilta niskan.
Hän antoi puristuksen vaikuttaa hitaasti, ja samoin kuin hän menneinä päivinä oli suonut Terkozille tilaisuuden antautua ja jäädä eloon, soi hän nyt Akutille — hän näki apinassa vastaisen liittolaisen, hyvin voimakkaan ja neuvokkaan, — vapauden valita, tahtoiko tämä elää ystävyydessä hänen kanssaan vai kuolla kuten oli juuri nähnyt rajun ja siihen asti voittamattoman kuninkaansa kuoleman.